Juízes 15

Samson met le feu aux bleds des Philistins. Il tue mille Philistins.

1 Or il arriva quelques jours après, au temps de la moisson des bleds, que Samson alla visiter sa femme, lui portant un chevreau de lait, et il dit : J’entrerai vers ma femme en sa chambre ; mais son père ne lui permit point d’y entrer ; 2 Car il lui dit : J’ai cru que tu avais certainement de l’aversion pour elle, c’est pourquoi je l’ai donnée à ton compagnon. Sa soeur puînée n’est-elle pas plus belle qu’elle ? je te prie donc qu’elle soit ta femme au lieu d’elle. 3 Et Samson leur dit : A présent je serai innocent à l’égard des Philistins quand je leur ferai du mal. 4 Samson donc s’en alla, et prit trois cents renards ; il prit aussi des flambeaux, et il tourna les renards queue contre queue, et mit un flambeau entre les deux queues, tout au milieu. 5 Puis il mit le feu aux flambeaux, et lâcha les renards aux bleds des Philistins qui étaient sur le pied ; et il brûla tant le bled qui était en gerbes, que celui qui était sur le pied, même jusqu’aux vignes et aux oliviers. 6 Et les Philistins dirent : Qui a fait cela ? Et on répondit : Samson, le beau-fils du Timnien, parce qu’il lui a pris sa femme, et qu’il l’a donnée à son compagnon. Les Philistins donc montèrent, et la brûlèrent au feu, avec son père. 7 Alors Samson leur dit : Est-ce donc ainsi que vous faites ? Cependant je me vengerai de vous avant que je cesse. 8 Et il les battit entièrement, et en fit un grand carnage ; puis il descendit, et s’arrêta dans un quartier du rocher de Hétam. 9 Alors les Philistins montèrent, et se campèrent en Juda, et se répandirent en Léhi. 10 Et les hommes de Juda dirent : Pourquoi êtes-vous montés contre nous ? Ils répondirent : Nous sommes montés pour lier Samson, afin que nous lui fassions comme il nous a fait. 11 Alors trois mille hommes de Juda descendirent vers le quartier du rocher de Hétam, et dirent à Samson : Ne sais-tu pas que les Philistins dominent sur nous ; pourquoi donc nous as-tu fait ceci ? Il leur répondit : Je leur ai fait comme ils m’ont fait. 12 Ils lui dirent encore : Nous sommes descendus pour te lier, afin de te livrer entre les mains des Philistins. Et Samson leur dit : Jurez-moi que vous ne vous jetterez point sur moi. 13 Et ils répondirent, et dirent : Non, mais nous te lierons très-bien, afin de te livrer entre leurs mains ; mais nous ne te tuerons point. Ils le lièrent donc de deux cordes neuves, et le firent monter hors du rocher. 14 Or quand il fut venu jusqu’à Léhi, les Philistins jetèrent des cris de joie à sa rencontre, et l’esprit de l’Eternel le saisit, et les cordes qui étaient sur ses bras, devinrent comme du lin où l’on a mis le feu, et ses liens s’écoulèrent de dessus ses mains. 15 Et ayant trouvé une mâchoire d’âne qui n’était pas encore desséchée, il avança sa main, la prit, et il en tua mille hommes. 16 Puis Samson dit : Avec une mâchoire d’âne, un monceau, deux monceaux ; avec une mâchoire d’âne j’ai tué mille hommes. 17 Et quand il eut achevé de parler, il jeta de sa main la mâchoire, et nomma ce lieu-là Ramath-léhi. 18 Et il eut une fort grande soif, et il cria à l’Eternel en disant : Tu as mis en la main de ton serviteur cette grande délivrance, et maintenant mourrais-je de soif, et tomberais-je entre les mains des incirconcis ? 19 Alors Dieu fendit une des grosses dents de cette mâchoire d’âne, et il en sortit de l’eau ; et quand Samson eut bu, l’esprit lui revint, et il reprit ses forces ;: c’est pourquoi ce lieu-là a été appelé jusqu’à ce jour Hen-hakkoré, qui est à Léhi. 20 Or Samson jugea Israël au temps des Philistins, vingt ans.

Simsonin kosto. Hänen urotyönsä Lehissä.

1 Jonkun ajan kuluttua, nisunleikkuuaikana, tuli Simson katsomaan vaimoansa, tuomisinaan vohla, ja sanoi: "Minä menen vaimoni luo sisähuoneeseen". Mutta tämän isä ei sallinut hänen mennä, 2 *Tuom. 14:20vaan sanoi: "Minä tosiaankin luulin, että olit ruvennut vihaamaan häntä, ja annoin hänet sinun sulhaspojallesi. Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa häntä kauniimpi, sinä saat hänet toisen sijaan". 3 Mutta Simson vastasi heille: "Nyt minä en tule syynalaiseksi filistealaisista, vaikka teenkin heille pahaa". 4 Niin Simson meni ja pyydysti kolmesataa kettua. Ja hän otti tulisoihtuja, sitoi aina kaksi häntää yhteen ja asetti tulisoihdun kunkin häntäparin väliin. 5 Sitten hän sytytti tulisoihdut ja päästi ketut menemään filistealaisten viljapeltoihin; näin hän sytytti palamaan sekä kuhilaat että kasvavan viljan, viinitarhat ja öljypuut. 6 *Tuom. 14:15Niin filistealaiset kysyivät: "Kuka tämän on tehnyt?" Vastattiin: "Simson, timnalaisen vävy, koska tämä otti hänen vaimonsa ja antoi sen hänen sulhaspojalleen". Niin filistealaiset menivät ja polttivat sekä vaimon että hänen isänsä tulessa. 7 Mutta Simson sanoi heille: "Koska te näin teette, niin totisesti minä en lakkaa, ennenkuin olen kostanut teille". 8 Ja hän pieksi heitä pahasti kupeisiin jos kinttuihinkin. Sitten hän meni ja asettui asumaan Eetamin kallioluolaan.

9 Silloin filistealaiset lähtivät liikkeelle, leiriytyivät Juudaan ja levittäytyivät Lehin tienoille. 10 Ja Juudan miehet kysyivät: "Miksi te olette tulleet meitä vastaan?" He vastasivat: "Me olemme tulleet sitomaan Simsonin tehdäksemme hänelle, niinkuin hän teki meille". 11 Niin kolmetuhatta miestä Juudasta meni Eetamin kallioluolalle, ja he sanoivat Simsonille: "Etkö tiedä, että filistealaiset hallitsevat meitä; mitä oletkaan meille tehnyt!" Hän vastasi heille: "Niinkuin he tekivät minulle, niin minäkin tein heille". 12 He sanoivat hänelle: "Me tulimme sitomaan sinut antaaksemme sinut filistealaisten käsiin". Mutta Simson sanoi heille: "Vannokaa minulle, ettette itse lyö minua kuoliaaksi". 13 Niin he vastasivat hänelle sanoen: "Emme lyö; me ainoastaan sidomme sinut ja annamme sinut heidän käsiinsä, mutta emme sinua surmaa". Ja he sitoivat hänet kahdella uudella köydellä ja veivät hänet pois kalliolta. 14 *Tuom. 14:6Kun hän saapui Lehiin, niin filistealaiset riensivät riemuhuudoin häntä vastaan. Silloin Herran henki tuli häneen, ja samalla köydet hänen käsivarsissaan olivat kuin tulen polttamat aivinalangat, ja hänen siteensä sulivat pois hänen käsistänsä. 15 Ja hän huomasi tuoreen aasinleukaluun, ojensi kätensä, otti sen ja löi sillä kuoliaaksi tuhat miestä. 16 Ja Simson sanoi:

"Aasinleukaluulla minä löin heitä läjään, löin kahteen,

aasinleukaluulla löin heitä tuhannen miestä".

17 Sen sanottuaan hän heitti leukaluun kädestänsä. Niin sen paikan nimeksi tuli Raamat-Lehi*Nimi merkitsee: leukaluukumpu..

18 Mutta kun hän oli kovin janoissaan, niin hän huusi Herraa ja sanoi: "Sinä annoit palvelijasi käden kautta tämän suuren voiton; ja nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin". 19 Silloin Jumala avasi hampaankolon leukaluussa, ja siitä vuoti vettä; hän joi, ja hänen henkensä elpyi, ja hän virkistyi. Siitä lähde sai nimekseen Een-Hakkore*Nimi merkitsee: huutavan lähde.; se on vielä tänäkin päivänä Lehissä.

20 *Tuom. 2:16; Tuom. 2:18Ja hän oli filistealaisten aikana tuomarina Israelissa kaksikymmentä vuotta.