Juízes 9

Abimélec tue les fils de Gédeon.

1 Et Abimélec, fils de Jérubbahal, s’en alla à Sichem vers les frères de sa mère, et leur parla, et à toute la famille de la maison du père de sa mère, en disant : 2 Je vous prie, faites entendre ces paroles à tous les Seigneurs de Sichem ; Lequel vous semble le meilleur, ou que soixante-dix hommes, tous enfants de Jérubbahal, dominent sur vous ; ou qu’un seul homme domine sur vous ? et souvenez-vous que je suis votre os et votre chair. 3 Les frères donc de sa mère dirent de sa part toutes ces paroles, les Seigneurs de Sichem l’entendant ; et leur coeur fut incliné vers Abimélec ; car ils dirent, c’est notre frère. 4 Et ils lui donnèrent soixante-dix pièces d’argent prises de la maison de Bahal-bérith, avec lesquelles Abimélec leva des hommes n’ayant rien, et vagabonds, qui le suivirent. 5 Et il vint en la maison de son père à Hophra, et tua sur une même pierre ses frères, enfants de Jérubbahal, qui étaient soixante-dix hommes ; mais Jotham, le plus petit fils de Jérubbahal, demeura de reste, parce qu’il s’était caché. 6 Et tous les Seigneurs de Sichem s’assemblèrent, avec toute la maison de Millo, et ils vinrent, et établirent Abimélec pour Roi auprès du bois de chênes qui est en Sichem. 7 Et on le rapporta à Jotham, qui s’en alla, et se tint au sommet de la montagne de Guérizim, et élevant sa voix, il cria, et leur dit : Ecoutez-moi, Seigneurs de Sichem, et que Dieu vous entende. 8 Les arbres allèrent un jour en toute diligence pour oindre sur eux un Roi, et ils dirent à l’olivier : Règne sur nous. 9 Mais l’olivier leur répondit : Me ferait-on quitter ma graisse, par laquelle Dieu et les hommes sont honorés, afin que j’aille m’agiter pour les autres arbres ? 10 Puis les arbres dirent au figuier : Viens toi, et règne sur nous. 11 Et le figuier leur répondit : Me ferait-on quitter ma douceur, et mon bon fruit, afin que j’aille m’agiter pour les autres arbres ? 12 Puis les arbres dirent à la vigne : Viens toi, et règne sur nous. 13 Et la vigne répondit : Me ferait-on quitter mon bon vin, qui réjouit Dieu et les hommes, afin que j’aille m’agiter pour les autres arbres ? 14 Alors tous les arbres dirent à l’épine : Viens toi, et règne sur nous. 15 Et l’épine répondit aux arbres : Si c’est en sincérité que vous m’oignez pour Roi sur vous, venez, et retirez-vous sous mon ombre ; sinon, que le feu sorte de l’épine, et qu’il dévore les cèdres du Liban. 16 Maintenant donc, si vous avez agi avec sincérité et avec intégrité, en établissant Abimélec pour Roi, et si vous en avez bien usé envers Jérubbahal et sa maison, et si vous lui avez fait selon qu’il vous y a obligés par ses actions. 17 (Car mon père a combattu pour vous, et a exposé sa vie, et vous a délivrés de la main de Madian. 18 Mais vous vous êtes élevés aujourd’hui contre la maison de mon père, et avez tué sur une pierre ses enfants, qui étaient soixante-dix hommes, et avez établi pour Roi Abimélec fils de sa servante, sur les Seigneurs de Sichem, parce qu’il est votre frère.) 19 Si, dis-je, vous avez agi aujourd’hui avec sincérité et avec intégrité envers Jérubbahal, et envers sa maison, réjouissez-vous d’Abimélec, et qu’il se réjouisse aussi de vous. 20 Sinon, que le feu sorte d’Abimélec, et qu’il dévore les Seigneurs de Sichem, et la maison de Millo ; et que le feu sorte des Seigneurs de Sichem, et de la maison de Millo, et qu’il dévore Abimélec. 21 Puis Jotham s’enfuit en diligence, et s’en alla à Béer, et y demeura, à cause d’Abimélec son frère. 22 Et Abimélec domina sur Israël trois ans. 23 Mais Dieu envoya un mauvais esprit entre Abimélec et les Seigneurs de Sichem ; et les Seigneurs de Sichem furent infidèles à Abimélec. 24 Afin que la violence faite aux soixante-dix fils de Jérubbahal, et leur sang, retournât sur Abimélec leur frère, qui les avait tués ; et sur les Seigneurs de Sichem qui lui avaient tenu la main pour tuer ses frères. 25 Les Seigneurs de Sichem donc lui mirent des embûches sur le sommet des montagnes, et ils pillaient tous ceux qui passaient près d’eux par le chemin. Ce qui fut rapporté à Abimélec. 26 Alors Gahal, fils de Hébed, vint avec ses frères, et ils entrèrent dans Sichem ; et les Seigneurs de Sichem eurent confiance en lui. 27 Puis étant sortis aux champs ils vendangèrent leurs vignes, et en foulèrent les raisins, et firent bonne chère ; et ils entrèrent dans la maison de leur Dieu, et ils mangèrent, et burent, et maudirent Abimélec. 28 Alors Gahal, fils de Hébed, dit : Qui est Abimélec, et quelle est Sichem, que nous servions Abimélec ? N’est-il pas fils de Jérubbahal ? Et Zébul n’est-il pas son prévôt ? Servez plutôt les hommes de Hémor, père de Sichem. Mais pour quelle raison servirions-nous celui-ci ? 29 Plût à Dieu qu’on me donnât ce peuple sous ma conduite, et je chasserais Abimélec. Et il dit à Abimélec : Multiplie ton armée, et sors. 30 Et Zébul, capitaine de la ville, entendit les paroles de Gahal, fils de Hébed, et sa colère s’enflamma. 31 Puis il envoya adroitement des messagers vers Abimélec, pour lui dire : Voici, Gahal fils de Hébed, et ses frères, sont entrés dans Sichem ; et voici, ils arment la ville contre toi. 32 Maintenant donc lève-toi de nuit, toi, et le peuple qui est avec toi, et mets des embûches aux champs. 33 Et au matin, environ le soleil levant, tu te lèveras de matin, et te jetteras sur la ville ; et voici, Gahal et le peuple qui est avec lui, sortiront contre toi, et tu lui feras selon que tu en trouveras le moyen. 34 Abimélec donc se leva de nuit, et tout le peuple qui était avec lui, et ils mirent des embûches contre Sichem, et les partagèrent en quatre bandes. 35 Alors Gahal, fils de Hébed, sortit, et s’arrêta à l’entrée de la porte de la ville ; et Abimélec, et tout le peuple qui était avec lui se levèrent de l’embuscade. 36 Et Gahal ayant aperçu ce peuple-là, dit à Zébul : Voici du peuple qui descend du sommet des montagnes. Et Zébul lui dit : Tu vois l’ombre des montagnes, comme si c’étaient des hommes. 37 Et Gahal parla encore, et dit : Voilà du peuple qui descend du milieu du pays, et une bande vient du chemin du bois de chênes des devins. 38 Et Zébul lui dit : Où est maintenant ta vanterie, quand tu disais : Qui est Abimélec, que nous le servions ? N’est-ce pas ici ce peuple que tu as méprisé ? Sors maintenant, je te prie, et combats contr’eux. 39 Alors Gahal sortit conduisant les Seigneurs de Sichem, et combattit contre Abimélec. 40 Et Abimélec le poursuivit, comme il s’enfuyait de devant lui, et plusieurs tombèrent morts jusqu’à l’entrée de la porte. 41 Et Abimélec s’arrêta à Aruma ; et Zébul repoussa Gahal et ses frères, afin qu’ils ne demeurassent plus dans Sichem. 42 Et il arriva dès le lendemain que le peuple sortit aux champs ; ce qui fut rapporté à Abimélec ; 43 Lequel prit du peuple, et le divisa en trois bandes, et les mit en embuscade dans les champs, et ayant aperçu que le peuple sortait de la ville, il se leva contr’eux, et les défit. 44 car Abimélec, et la bande qui était avec lui se répandirent, et se tinrent à l’entrée de la porte de la ville, mais les deux autres bandes se jetèrent sur tous ceux qui étaient aux champs, et les défirent. 45 Ainsi Abimélec combattit tout ce jour-là contre la ville, et prit la ville, et tua le peuple qui y était, et ayant rasé la ville, y sema du sel. 46 Et tous les Seigneurs de la Tour de Sichem, ayant appris cela, se retirèrent dans le fort, qui était la maison du Dieu Bérith. 47 Et on rapporta à Abimélec que tous les Seigneurs de la Tour de Sichem s’étaient assemblés dans le fort. 48 Alors Abimélec monta sur le mont Tsalmon, lui et tout le peuple qui était avec lui ; et Abimélec prit une hache et coupa une branche d’arbre, et l’ayant mise sur son épaule, la porta, et dit au peuple qui était avec lui : Avez-vous vu ce que j’ai fait ? dépêchez-vous, faites comme moi. 49 Chacun donc de tout le peuple coupa une branche, et ils suivirent Abimélec, et mirent ces branches tout autour du fort, et y ayant mis le feu, ils brûlèrent le fort. Et toutes les personnes de la Tour de Sichem moururent, au nombre d’environ mille, tant hommes que femmes. 50 Puis Abimélec s’en allant à Tébets, y mit son camp, et la prit. 51 Or il y avait au milieu de la ville une Tour forte, où s’enfuirent tous les hommes et toutes les femmes, et tous les Seigneurs de la ville, et ayant fermé les portes après eux, ils montèrent sur le toit de la Tour. 52 Alors Abimélec venant jusqu’à la Tour, l’attaqua, et s’approcha jusqu’à la porte de la Tour pour la brûler par feu. 53 Mais une femme jeta une pièce de meule sur la tête d’Abimélec, et lui cassa le crâne. 54 Lequel ayant appelé incessamment le garçon qui portait ses armes, lui dit : Tire ton épée, et me tue, de peur qu’on ne dise de moi, une femme l’a tué. Son garçon donc le transperça, et il mourut. 55 Et ceux d’Israël voyant qu’Abimélec était mort, s’en allèrent chacun en son lieu. 56 Ainsi Dieu rendit à Abimélec le mal qu’il avait commis contre son père, en tuant ses soixante-dix frères ; 57 Et toute la méchanceté des hommes de Sichem ; Dieu, dis-je, la fit retourner sur leurs têtes ; et ainsi la malédiction de Jotham, fils de Jérubbahal, vint sur eux.

Abimelek tulee kuninkaaksi. Jootamin vertaus. Abimelekin taistelut ja kuolema.

1 *Tuom. 8:30Mutta Abimelek, Jerubbaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljien luo ja puhui heille sekä kaikille, jotka olivat sukua hänen äitinsä isän perheelle, ja sanoi: 2 "Puhukaa kaikkien Sikemin miesten kuullen: Kumpi teille on parempi, sekö, että teitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin pojat, vai että teitä hallitsee yksi mies? Ja muistakaa, että minä olen teidän luutanne ja lihaanne." 3 Niin hänen äitinsä veljet puhuivat hänen puolestaan kaikkien Sikemin miesten kuullen kaiken tämän. Ja heidän sydämensä taipui Abimelekin puolelle, sillä he sanoivat: "Hän on meidän veljemme". 4 *Tuom. 8:33Ja he antoivat hänelle seitsemänkymmentä hopeasekeliä Baal-Beritin temppelistä. Niillä Abimelek palkkasi tyhjäntoimittajia ja huikentelijoita, ja ne seurasivat häntä. 5 Sitten hän lähti isänsä taloon Ofraan ja surmasi veljensä, Jerubbaalin pojat, seitsemänkymmentä miestä, saman kiven päällä; mutta Jootam, Jerubbaalin nuorin poika, jäi henkiin, sillä hän oli piiloutunut. 6 *Joos. 24:25Sen jälkeen kokoontuivat kaikki Sikemin miehet ja koko Millon väki, ja he menivät ja tekivät Abimelekin kuninkaaksi Muistomerkkitammen luona, joka on Sikemissä.

7 *5. Moos. 11:29Kun se kerrottiin Jootamille, niin hän meni, asettui seisomaan Garissimin vuoren laelle ja korotti äänensä, huusi ja sanoi heille: "Kuulkaa minua, te Sikemin miehet, että Jumalakin kuulisi teitä.

8 Puut lähtivät voitelemaan itsellensä kuningasta.

Ja he sanoivat öljypuulle:

'Ole sinä meidän kuninkaamme'.

9 Mutta öljypuu vastasi heille:

'Jättäisinkö lihavuuteni,

josta jumalat ja ihmiset minua ylistävät,

mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!'

10 Niin puut sanoivat viikunapuulle:

'Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme'.

11 Mutta viikunapuu vastasi heille:

'Jättäisinkö makeuteni ja hyvät antimeni

mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!'

12 Niin puut sanoivat viinipuulle:

'Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme'.

13 *Ps. 104:15Mutta viinipuu vastasi heille:

'Jättäisinkö mehuni,

joka saa jumalat ja ihmiset iloisiksi,

mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!'

14 Niin kaikki puut sanoivat orjantappuralle:

'Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme'.

15 Ja orjantappura vastasi puille:

'Jos todella aiotte voidella minut kuninkaaksenne,

niin tulkaa ja etsikää suojaa minun varjossani;

mutta ellette, niin tuli lähtee orjantappurasta

ja kuluttaa Libanonin setrit'.

16 Jos te nyt olette menetelleet uskollisesti ja rehellisesti tehdessänne Abimelekin kuninkaaksi ja jos olette kohdelleet hyvin Jerubbaalia ja hänen perhettänsä ja jos olette palkinneet häntä siitä, mitä hänen kätensä ovat hyvää tehneet — 17 sillä sotihan minun isäni teidän puolestanne ja pani alttiiksi henkensä ja pelasti teidät Midianin käsistä, 18 mutta te olette tänä päivänä nousseet minun isäni perhettä vastaan ja surmanneet hänen poikansa, seitsemänkymmentä miestä, saman kiven päällä ja tehneet Abimelekin, hänen orjattarensa pojan, Sikemin miesten kuninkaaksi, koska hän on teidän veljenne — 19 jos te siis olette tänä päivänä menetelleet uskollisesti ja rehellisesti Jerubbaalia ja hänen perhettänsä kohtaan, niin olkoon teillä iloa Abimelekista ja myöskin hänellä olkoon iloa teistä; 20 mutta ellette ole, niin lähteköön tuli Abimelekista ja kuluttakoon Sikemin miehet sekä Millon väen; ja samoin lähteköön tuli Sikemin miehistä ja Millon väestä ja kuluttakoon Abimelekin." 21 Sitten Jootam lähti pakoon ja pääsi pakenemaan Beeriin; hän asettui sinne suojaan veljeltään Abimelekilta.

22 Kun Abimelek oli hallinnut Israelia kolme vuotta, 23 lähetti Jumala pahan hengen Abimelekin ja Sikemin miesten väliin, niin että Sikemin miehet luopuivat Abimelekista, 24 jotta Jerubbaalin seitsemällekymmenelle pojalle tehty väkivalta tulisi kostetuksi ja heidän verensä tulisi Abimelekin, heidän veljensä, päälle, joka oli heidät surmannut, ja Sikemin miesten päälle, jotka olivat auttaneet häntä surmaamaan veljensä. 25 Ja Sikemin miehet asettivat vuorten kukkuloille väijyjiä, ja nämä ryöstivät jokaisen, joka kulki sitä tietä heidän ohitsensa. Se kerrottiin Abimelekille.

26 Mutta Gaal, Ebedin poika, tuli veljineen, ja he poikkesivat Sikemiin; ja Sikemin miehet luottivat häneen. 27 Ja he menivät kedolle ja korjasivat sadon viinitarhoistaan, polkivat rypäleet ja pitivät ilojuhlan; he menivät jumalansa huoneeseen ja söivät ja joivat ja kirosivat Abimelekia. 28 *1. Moos. 34:2Ja Gaal, Ebedin poika, sanoi: "Mikä on Abimelek, ja mikä on Sikem, että me häntä palvelisimme? Eikö hän ole Jerubbaalin poika, eikö Sebul ole hänen käskynhaltijansa? Palvelkaa Hamorin, Sikemin isän, miehiä. Miksi me palvelisimme häntä? 29 Olisipa minulla tuo kansa vallassani, niin minä toimittaisin pois Abimelekin; ja Abimelekista hän sanoi: 'Lisää sotajoukkoasi ja tule!'"

30 Mutta kun Sebul, kaupungin päällikkö, kuuli Gaalin, Ebedin pojan, sanat, syttyi hänen vihansa. 31 Ja hän lähetti salaa sanansaattajia Abimelekin luo sanomaan: "Katso, Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat tulleet Sikemiin, ja nyt he yllyttävät kaupunkia sinua vastaan. 32 Nouse siis yöllä, sinä ja väki, joka on sinun kanssasi, ja asetu kedolle väijyksiin. 33 Ja karkaa aamulla varhain, auringon noustessa, kaupungin kimppuun. Kun hän ja väki, joka on hänen kanssaan, silloin lähtee sinua vastaan, niin tee hänelle, minkä voit." 34 Silloin Abimelek ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, lähti liikkeelle yöllä, ja he asettuivat väijyksiin Sikemiä vastaan neljässä joukossa.

35 Ja Gaal, Ebedin poika, tuli ulos ja asettui kaupungin portin ovelle; niin Abimelek ja väki, joka oli hänen kanssaan, nousi väijytyspaikasta. 36 Kun Gaal näki väen, sanoi hän Sebulille: "Katso, väkeä tulee alas vuorten kukkuloilta". Mutta Sebul vastasi hänelle: "Vuorten varjot näyttävät sinusta miehiltä". 37 Gaal puhui taas ja sanoi: "Katso, väkeä tulee alas Maannavalta; ja toinen joukko tulee Tietäjätammelta päin". 38 Silloin Sebul sanoi hänelle: "Missä on nyt sinun suuri suusi, kun sanoit: 'Mikä on Abimelek, että me häntä palvelisimme?' Siinä on nyt se väki, jota halveksit. Mene nyt ja taistele heitä vastaan." 39 Niin Gaal lähti Sikemin miesten etunenässä ja taisteli Abimelekia vastaan. 40 Mutta Abimelek ajoi hänet pakoon, ja hän pääsi pakenemaan häntä; ja heitä kaatui paljon, aina portin ovelle asti. 41 Ja Abimelek jäi Arumaan; mutta Sebul karkoitti Gaalin ja hänen veljensä pois Sikemistä.

42 Seuraavana päivänä kansa lähti ulos kedolle, ja siitä ilmoitettiin Abimelekille. 43 Silloin hän otti väkensä ja jakoi sen kolmeen joukkoon ja asettui väijyksiin kedolle. Ja kun hän näki kansan lähtevän kaupungista, hyökkäsi hän heidän kimppuunsa ja surmasi heidät. 44 Abimelek ja ne joukot, jotka olivat hänen kanssaan, karkasivat näet esiin ja asettuivat kaupungin portin ovelle, samalla kuin muut kaksi joukkoa karkasivat kaikkien niiden kimppuun, jotka olivat kedolla, ja surmasivat heidät. 45 Sitten Abimelek taisteli kaupunkia vastaan koko sen päivän, valloitti kaupungin ja surmasi kansan, joka siellä oli. Ja hän hävitti kaupungin ja kylvi suolaa sen paikalle.

46 Kun kaikki Sikemin tornin miehet sen kuulivat, menivät he Eel-Beritin temppelin holviin. 47 Mutta kun Abimelekille kerrottiin, että kaikki Sikemin tornin miehet olivat kokoontuneet sinne, 48 niin Abimelek nousi Salmonin vuorelle, hän ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan. Ja Abimelek otti kirveen käteensä ja löi poikki puunoksan, nosti ja pani sen olalleen ja sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: "Mitä näitte minun tekevän, se tehkää tekin joutuin". 49 Niin väestäkin löi poikki oksansa kukin; sitten he seurasivat Abimelekia, panivat oksat holvin päälle ja sytyttivät holvin heidän päällään palamaan. Niin saivat surmansa myöskin kaikki Sikemin tornin asukkaat, noin tuhat miestä ja naista. 50 Sitten Abimelek meni Teebekseen, asettui leiriin Teebestä vastaan ja valloitti sen. 51 Mutta kaupungin keskellä oli luja torni, ja kaikki miehet ja naiset, kaikki kaupungin asukkaat, pakenivat siihen. He sulkivat jälkeensä oven ja nousivat tornin katolle. 52 Niin Abimelek tuli tornin ääreen ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan; ja hän astui tornin ovelle polttaakseen sen tulella. 53 Mutta eräs nainen heitti jauhinkiven Abimelekin päähän ja murskasi hänen pääkallonsa. 54 *1. Sam. 31:4Silloin hän heti huusi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitansa, ja sanoi hänelle: "Paljasta miekkasi ja surmaa minut, ettei minusta sanottaisi: 'Nainen tappoi hänet'". Ja hänen palvelijansa lävisti hänet, ja hän kuoli.

55 Kun Israelin miehet näkivät, että Abimelek oli kuollut, menivät he kukin kotiinsa.

56 Näin Jumala kosti Abimelekille sen pahan, minkä hän oli tehnyt isäänsä kohtaan surmatessaan seitsemänkymmentä veljeään; 57 ja kaiken Sikemin miesten tekemän pahan Jumala käänsi heidän omaan päähänsä. Niin heidät saavutti Jootamin, Jerubbaalin pojan, kirous.