Juízes 20

Guerre contre la Tribu de Benjamin.

1 Alors tous les enfants d’Israël sortirent, et tout le peuple fut assemblé comme si ce n’eût été qu’un seul homme, depuis Dan jusqu’à Beersebah, et jusqu’au pays de Galaad, vers l’Eternel, en Mitspa. 2 Et les Cantons de tout le peuple, toutes les Tribus d’Israël, se trouvèrent à l’assemblée du peuple de Dieu, au nombre de quatre cent mille hommes de pied dégainant l’épée. 3 (Or les enfants de Benjamin apprirent que les enfants d’Israël étaient montés en Mitspa.) Les enfants donc d’Israël dirent : Qu’on nous récite comment ce mal est arrivé. 4 Et le Lévite, mari de la femme tuée, répondit et dit : Etant arrivés à Guibha, qui est de Benjamin, moi et ma concubine, pour y passer la nuit ; 5 Les Seigneurs de Guibha se sont élevés contre moi, et ont environné de nuit la maison contre moi, prétendant me tuer ; et ils ont tellement violé ma concubine qu’elle en est morte. 6 C’est pourquoi ayant pris ma concubine, je l’ai mise en pièces, et je les ai envoyées par tous les quartiers de l’héritage d’Israël ; car ils ont fait un crime énorme, et une action infâme en Israël. 7 Vous voici tous, enfants d’Israël, délibérez-en ici entre vous, et donnez-en votre avis. 8 Et tout le peuple se leva, comme si ce n’eût été qu’un seul homme, et ils dirent : Aucun de nous n’ira en sa tente, ni aucun de nous ne se retirera dans sa maison. 9 Mais maintenant voici ce que nous ferons à Guibha, en procédant contr’elle par sort. 10 Nous prendrons dix hommes de cent dans toutes les Tribus d’Israël, et cent de mille, et mille de dix mille, qui prendront de la provision pour le peuple, afin qu’étant entrés à Guibha de Benjamin, ils la traitent selon toute la turpitude qu’elle a commise en Israël. 11 Ainsi tous ceux d’Israël furent assemblés contre cette ville-là, étant unis comme s’ils n’eussent été qu’un seul homme. 12 Alors les Tribus d’Israël envoyèrent des hommes par toute la tribu de Benjamin pour lui dire : Quelle méchante action a-t-on commise parmi vous ? 13 Maintenant donc livrez-nous ces méchants hommes qui sont à Guibha, afin que nous les fassions mourir, et que nous ôtions le mal du milieu d’Israël. Mais les Benjamites ne voulurent point écouter la voix de leurs frères les enfants d’Israël. 14 Mais les Benjamites sortant de leurs villes s’assemblèrent à Guibha, pour sortir en bataille contre les enfants d’Israël. 15 Et en ce jour-là on fit le dénombrement des enfants de Benjamin qui étaient dans ces villes, et il se trouva vingt-six mille hommes, tirant l’épée, sans les habitants de Guibha, dont on fit aussi le dénombrement, qui furent sept cents hommes d’élite. 16 De tout ce peuple-là il y avait sept cents hommes d’élite, desquels la main droite était serrée, tous tirant la pierre avec la fronde à un cheveu près, et ils n’y manquaient point. 17 Et les hommes d’Israël furent tous dénombrés, excepté ceux de Benjamin, et il s’en trouva quatre cent mille hommes tirant l’épée, tous gens de guerre. 18 Or ils partirent, et montèrent à la maison du Dieu Fort, et consultèrent Dieu. Les enfants donc d’Israël dirent : Qui est-ce d’entre nous qui montera le premier pour faire la guerre aux enfants de Benjamin ? Et l’Eternel répondit : Juda montera le premier. 19 Puis les enfants d’Israël se levèrent de bon matin, et campèrent près de Guibha. 20 Et ceux d’Israël sortirent en bataille contre Benjamin, et rangèrent contr’eux leur armée près de Guibha. 21 Et les enfants de Benjamin sortirent de Guibha, et en ce jour-là ils mirent par terre de ceux d’Israël vingt-deux mille hommes. 22 Toutefois le peuple de ceux d’Israël reprit courage, et se rangea de nouveau en bataille au lieu où il s’était rangé le premier jour. 23 Parce que les enfants d’Israël étaient montés, et avaient pleuré devant l’Eternel jusqu’au soir, et avaient consulté l’Eternel en disant : M’approcherai-je encore pour combattre contre les enfants de Benjamin, mon frère ? Et l’Eternel avait répondu : Montez contre lui. 24 Les enfants d’Israël s’approchèrent des enfants de Benjamin pour la seconde journée. 25 Benjamin aussi sortit de Guibha contr’eux en cette seconde journée, et ils mirent encore par terre dix-huit mille hommes des enfants d’Israël, tous tirant l’épée. 26 Alors tous les enfants d’Israël, et tout le peuple montèrent, et vinrent à la maison du Dieu Fort, et y pleurèrent, et se tinrent là devant l’Eternel, et jeûnèrent ce jour-là jusqu’au soir, et offrirent des holocaustes, et des sacrifices de prospérités devant l’Eternel. 27 Ensuite les enfants d’Israël consultèrent l’Eternel, (or là était l’Arche de l’alliance de Dieu en ces jours-là. 28 Et Phinées fils d’Eléazar, fils d’Aaron, se tenait devant l’Eternel en ces jours-là:) ils consultèrent donc l’Eternel en disant : Sortirai-je encore une autre fois en bataille contre les enfants de Benjamin, mon frère, ou m’en désisterai-je ? Et l’Eternel répondit : Montez, car demain je les livrerai entre vos mains. 29 Et Israël mit une embuscade à l’entour de Guibha. 30 Et les enfants d’Israël montèrent pour la troisième journée contre les enfants de Benjamin, et ils se rangèrent contre Guibha, comme les autres fois. 31 Alors les enfants de Benjamin étant sortis à la rencontre du peuple, furent attirés hors de la ville, et commencèrent à frapper quelques-uns du peuple, environ trente hommes d’Israël qui furent blessés à mort comme les autres fois, dans les chemins, dont l’un monte à la maison du Dieu Fort ; et l’autre à Guibha, parmi les champs. 32 Et les enfants de Benjamin dirent : Ils tombent battus devant nous, comme la première fois. Mais les enfants d’Israël disaient : Fuyons, attirons-les hors de la ville, dans les chemins. 33 Tous ceux d’Israël donc se levant de leur lieu, se rangèrent à Bahal-tamar ; et les gens de l’embuscade aussi sortirent de leur lieu, savoir de la prairie de Guibha. 34 Et dix mille hommes d’élite de tout Israël vinrent contre Guibha, et la mêlée fut rude ; et ceux de Benjamin ne s’aperçurent point que le mal les atteignait. 35 L’Eternel donc battit Benjamin devant les Israélites ; et les enfants d’Israël mirent ce jour-là par terre vingt-cinq mille et cent hommes de Benjamin, tous tirant l’épée. 36 Les enfants de Benjamin donc virent qu’ils étaient battus. Or ceux d’Israël avaient fait place à ceux de Benjamin ; car ils s’assuraient sur l’embuscade qu’ils avaient mise près de Guibha. 37 Et ceux qui étaient en embuscade se jetèrent incontinent sur Guibha ; ainsi ceux qui étaient en embuscade marchèrent à la file, et frappèrent toute la ville au tranchant de l’épée. 38 Or ceux d’Israël avaient donné pour signal à ceux qui étaient en embuscade, qu’ils fissent monter beaucoup de fumée de la ville. 39 Ceux d’Israël donc avaient tourné le dos en la bataille, et Benjamin avait commencé de frapper et de blesser à mort environ trente hommes de ceux d’Israël ; car ils disaient : Quoi qu’il en soit, certainement ils tombent battus devant nous, comme à la première bataille. 40 Mais quand la fumée qui avait été élevée, commença à monter de la ville comme une colonne de fumée, Benjamin regarda derrière soi, et voici toute la ville montait en feu vers le ciel. 41 Alors ceux d’Israël tournèrent visage et ceux de Benjamin furent épouvantés ; car ils virent que le mal les avait atteints. 42 Et ils tournèrent le dos devant ceux d’Israël vers le chemin du désert ; mais l’armée d’Israël les serra de près. Et quant à ceux des villes, ils les mirent par terre, les ayant enfermés au milieu d’eux. 43 Ils environnèrent donc ceux de Benjamin, et les poursuivirent, et les foulèrent aux pieds depuis Menuha jusqu’à l’opposite de Guibha, vers le soleil levant. 44 Et il y eut de Benjamin dix-huit mille hommes tués, tous vaillants hommes. 45 Alors ceux de Benjamin tournant le dos fuirent vers le désert au rocher de Rimmon, et ceux d’Israël en grappillèrent par les chemins cinq mille hommes, et les poursuivant de près jusqu’à Guidhom, ils en frappèrent deux mille hommes. 46 Tous ceux donc qui tombèrent morts en ce jour-là de Benjamin, furent vingt-cinq mille hommes, tirant l’épée, et tous vaillants hommes. 47 Et il y eut six cents hommes de ceux qui avaient tourné le dos, qui échappèrent vers le désert au rocher de Rimmon, et qui demeurèrent au rocher de Rimmon quatre mois. 48 Et ceux d’Israël retournèrent vers les enfants de Benjamin, et les frappèrent au tranchant de l’épée, tant les hommes de chaque ville que les bêtes, et tout ce qui s’y trouva. Ils brûlèrent aussi toutes les villes qui s’y trouvèrent.

Gibealaisten ilkityö kostetaan Benjaminille.

1 *Tuom. 11:11Ja kaikki israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja kansa kokoontui yhtenä miehenä Daanista aina Beersebaan saakka, niin myös Gileadin maasta, Herran eteen Mispaan. 2 Ja koko kansan päämiehet ja kaikki Israelin sukukunnat astuivat esiin Jumalan kansan seurakunnassa: neljäsataa tuhatta miekalla varustettua jalkamiestä. 3 Ja benjaminilaiset saivat kuulla, että israelilaiset olivat menneet Mispaan.

Ja israelilaiset sanoivat: "Kertokaa, kuinka tämä pahateko tapahtui". 4 *Tuom. 19:15Niin se leeviläinen mies, murhatun vaimon mies, vastasi ja sanoi: "Minä ja minun sivuvaimoni olimme tulleet Benjaminin Gibeaan yöpyäksemme sinne. 5 *Tuom. 19:22Silloin Gibean miehet nousivat minua vastaan ja piirittivät yöllä talon, jossa minä olin. Minut he aikoivat tappaa, minun sivuvaimolleni he tekivät väkivaltaa, niin että hän kuoli. 6 Sitten minä tartuin sivuvaimooni ja paloittelin hänet ja lähetin kappaleet kaikkialle Israelin perintömaahan, koska he olivat tehneet ilkityön ja häpeällisen teon Israelissa. 7 Katso, nyt olette kaikki tässä, te israelilaiset. Keskustelkaa ja neuvotelkaa tässä paikassa." 8 Silloin nousi kaikki kansa yhtenä miehenä ja sanoi: "Älköön meistä kukaan menkö majallensa, älköön kukaan poistuko kotiinsa. 9 Tämän me nyt teemme Gibealle: me menemme sitä vastaan arvan mukaan. 10 Ja me otamme kymmenen miestä sadasta, Israelin kaikista sukukunnista, ja sata tuhannesta ja tuhat kymmenestätuhannesta, hankkimaan muonaa kansalle, kun se menee kostamaan Benjaminin Gibealle sen häpeällisen teon, minkä se on tehnyt Israelissa." 11 Niin kokoontuivat kaikki Israelin miehet kaupunkia vastaan, kuin yhdeksi mieheksi yhtyneinä.

12 Ja Israelin sukukunnat lähettivät miehiä kaikkiin Benjaminin sukuihin sanomaan: "Mikä pahateko onkaan teidän keskuudessanne tehty! 13 *Hoos. 9:9; Hoos. 10:9Luovuttakaa nyt ne Gibean kelvottomat miehet, surmataksemme heidät ja poistaaksemme pahan Israelista." Mutta benjaminilaiset eivät tahtoneet kuulla veljiänsä, israelilaisia. 14 Niin benjaminilaiset kokoontuivat kaupungeistaan Gibeaan lähteäksensä sotaan israelilaisia vastaan. 15 Sinä päivänä pidettiin benjaminilaisten katselmus, ja heitä oli muista kaupungeista kaksikymmentäkuusi tuhatta miekkamiestä, paitsi Gibean asukkaita, joita katselmuksessa oli seitsemänsataa valiomiestä. 16 Kaikesta tästä väestä oli seitsemänsataa valiomiestä vasenkätistä; jokainen näistä osasi lingota kiven hiuskarvalleen, hairahtumatta. 17 Myös pidettiin Israelin miesten katselmus, ja heitä oli, paitsi benjaminilaisia, neljäsataa tuhatta miekkamiestä, kaikki sotilaita. 18 *Tuom. 1:1Ja he nousivat ja lähtivät Beeteliin ja kysyivät Jumalalta. Israelilaiset sanoivat: "Kenen meistä on ensiksi lähdettävä taistelemaan benjaminilaisia vastaan?" Herra vastasi: "Juuda ensiksi".

19 Ja israelilaiset lähtivät liikkeelle seuraavana aamuna ja asettuivat leiriin Gibean edustalle. 20 Ja Israelin miehet lähtivät taistelemaan Benjaminia vastaan, ja Israelin miehet asettuivat sotarintaan heitä vastaan Gibean edustalle. 21 Mutta benjaminilaiset ryntäsivät ulos Gibeasta ja kaatoivat sinä päivänä Israelista kaksikymmentäkaksi tuhatta miestä. 22 Mutta kansa, Israelin miehet, rohkaisivat mielensä ja asettuivat jälleen sotarintaan samalle paikalle, mihin olivat asettuneet ensimmäisenä päivänä. 23 *Joos. 7:6Sillä kun israelilaiset menivät ja itkivät Herran edessä iltaan asti ja kysyivät Herralta sanoen: "Onko minun vielä ryhdyttävä taisteluun veljiäni, benjaminilaisia, vastaan?" niin Herra vastasi: "Menkää heitä vastaan".

24 Ja toisena päivänä israelilaiset lähenivät benjaminilaisia; 25 niin benjaminilaiset toisena päivänä ryntäsivät Gibeasta heitä vastaan ja kaatoivat israelilaisia vielä kahdeksantoista tuhatta miestä, kaikki miekkamiehiä. 26 *Tuom. 21:2Silloin kaikki israelilaiset, koko kansa, lähtivät ja tulivat Beeteliin ja itkivät ja istuivat siellä Herran edessä ja paastosivat sen päivän aina iltaan asti; ja he uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja Herran edessä. 27 Ja israelilaiset kysyivät Herralta — sillä Jumalan liitonarkki oli siihen aikaan siellä, 28 *Joos. 22:13; Joos. 22:30; Joos. 24:33ja Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, seisoi siihen aikaan sen edessä — ja sanoivat: "Onko minun vielä lähdettävä taisteluun veljiäni, benjaminilaisia, vastaan, vai onko minun siitä luovuttava?" Herra vastasi: "Lähtekää; sillä huomenna minä annan heidät sinun käsiisi".

29 *Joos. 8:12Silloin Israel asetti väijytyksiä Gibean ympärille. 30 Ja israelilaiset menivät kolmantena päivänä benjaminilaisia vastaan ja asettuivat sotarintaan Gibeaa vastaan niinkuin edellisilläkin kerroilla. 31 Ja benjaminilaiset ryntäsivät ulos kansaa vastaan, mutta tulivat eristetyiksi kaupungista; ja niinkuin edellisilläkin kerroilla he aluksi saivat lyödyksi kansaa kuoliaaksi niillä valtateillä, joista toinen vie Beeteliin, toinen kedon yli Gibeaan, noin kolmekymmentä Israelin miestä. 32 Ja benjaminilaiset sanoivat: "Me voitimme heidät nyt niinkuin ennenkin"; mutta israelilaiset sanoivat: "Paetkaamme ja eristäkäämme heidät kaupungista valtateille". 33 Niin kaikki Israelin miehet nousivat, kukin paikaltaan, ja asettuivat sotarintaan Baal-Taamariin; ja väijyksissä oleva Israelin joukko syöksyi esiin paikaltaan Geban aukealta. 34 Niin tuli kymmenentuhatta valiomiestä koko Israelista Gibean edustalle, ja syntyi ankara taistelu; eivätkä he huomanneet, että onnettomuus oli kohtaamassa heitä. 35 Ja Herra antoi Israelin voittaa Benjaminin, ja israelilaiset kaatoivat sinä päivänä Benjaminista kaksikymmentäviisi tuhatta ja sata miestä, kaikki miekkamiehiä.

36 *Joos. 8:18Nyt benjaminilaiset näkivät olevansa voitetut. Mutta Israelin miehet väistyivät benjaminilaisten tieltä, sillä he luottivat väijytykseen, jonka olivat asettaneet Gibeaa vastaan. 37 Silloin väijyksissä ollut joukko riensi ja karkasi Gibeaan; väijyksissä ollut joukko meni ja surmasi kaikki kaupungin asukkaat miekan terällä. 38 Ja Israelin miehet olivat sopineet väijyksissä olevan joukon kanssa, että se panisi sakean savupilven nousemaan kaupungista. 39 Kun siis Israelin miehet olivat kääntyneet pakosalle taistelussa, ja kun Benjaminin miehet aluksi olivat lyöneet kuoliaaksi Israelin miehiä noin kolmekymmentä miestä ja sanoneet: "Varmasti me voitamme heidät niinkuin ensimmäisessäkin taistelussa", 40 niin alkoi pilvi, savupatsas, nousta kaupungista. Ja kun benjaminilaiset kääntyivät taaksepäin, niin katso, koko kaupunki nousi savuna taivasta kohti. 41 Israelin miehet kääntyivät takaisin, mutta Benjaminin miehet kauhistuivat, sillä he näkivät, että onnettomuus oli kohdannut heitä. 42 Ja he kääntyivät pakoon Israelin miesten edestä erämaan tielle, mutta sota seurasi heitä kintereillä; ja sikäläisten kaupunkien asukkaat kaatoivat heitä heidän keskeltänsä. 43 He saartoivat Benjaminin, ajoivat heitä takaa ja tallasivat heitä maahan levähdyspaikassa ja aina Gibean kohdalle asti, auringonnousuun päin. 44 Niin kaatui Benjaminista kahdeksantoistatuhatta miestä, kaikki sotakuntoisia miehiä. 45 He kääntyivät ja pakenivat erämaahan päin, Rimmonin kalliolle; mutta israelilaiset tekivät heistä valtateillä vielä jälkikorjuun, surmaten viisituhatta miestä, ja seurasivat heitä kintereillä aina Gideomiin asti ja surmasivat heitä kaksituhatta miestä. 46 Kaikkiaan oli niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat Benjaminista, kaksikymmentäviisi tuhatta miekkamiestä, kaikki sotakuntoisia miehiä. 47 Ja heitä kääntyi pakoon erämaahan päin, Rimmonin kalliolle, kuusisataa miestä. Ja he jäivät Rimmonin kalliolle neljäksi kuukaudeksi. 48 Mutta Israelin miehet palasivat takaisin benjaminilaisten luo ja surmasivat heidät miekan terällä, kaupungin sekä vahingoittumatta jääneet ihmiset että eläimet, kaiken, minkä tapasivat; myöskin pistivät he tuleen kaikki kaupungit, joihin tulivat.