Juízes 16

Samson trahi par Délila lié et meurt en se vengeant.

1 Or Samson s’en alla à Gaza, et vit là une femme paillarde, et alla vers elle. 2 Et on dit à ceux de Gaza : Samson est venu ici ; ils l’environnèrent, et lui dressèrent une embuscade toute la nuit à la porte de la ville, et ils se tinrent tranquilles toute la nuit, en disant : Qu’on ne bouge point jusqu’au point du jour, et nous le tuerons. 3 Mais Samson après avoir dormi jusqu’à la minuit, se leva, et se saisit des portes de la ville, et des deux poteaux, et les ayant enlevés avec la barre, il les mit sur ses épaules, et les porta sur le sommet de la montagne qui est vis-à-vis de Hébron. 4 Après cela il aima une femme qui se tenait près du torrent de Sorek, le nom de laquelle était Délila. 5 Et les Gouverneurs des Philistins montèrent vers elle, et lui dirent : Persuade-le jusqu’à ce que tu saches de lui en quoi consiste sa grande force, et comment nous le surmonterions, afin que nous le liions pour l’abattre ; et nous te donnerons chacun onze cents pièces d’argent. 6 Délila donc dit à Samson : Déclare-moi, je te prie, en quoi consiste ta grande force, et avec quoi tu serais bien lié, pour t’abattre. 7 Et Samson lui répondit : Si on me liait de sept cordes fraîches, qui ne fussent point encore sèches, je deviendrais sans force, et je serais comme un autre homme. 8 Les Gouverneurs donc des Philistins lui envoyèrent sept cordes fraîches qui n’étaient point encore sèches, et elle l’en lia. 9 Or il y avait chez elle dans une chambre des gens qui étaient en embûches, et elle lui dit : Les Philistins sont sur toi, Samson. Alors il rompit les cordes, comme se romprait un filet d’étoupes dès qu’il sent le feu, et sa force ne fut point connue. 10 Puis Délila dit à Samson : Voici tu t’es moqué de moi, car tu m’as dit des mensonges ; je te prie, déclare-moi maintenant avec quoi tu pourrais être bien lié. 11 Et il lui répondit : Si on me liait serré de courroies neuves, dont on ne se serait jamais servi, je deviendrais sans force, et je serais comme un autre homme. 12 Délila donc prit des courroies neuves, et elle l’en lia ; puis elle lui dit : Les Philistins sont sur toi, Samson. Or il y avait des gens en embûches dans la chambre : et il rompit les courroies de dessus ses bras comme un filet. 13 Puis Délila dit à Samson : Tu t’es moqué de moi jusqu’ici, et tu m’as dit des mensonges ; déclare-moi avec quoi tu serais bien lié. Et il dit : Ce serait si tu avais tissu sept tresses de ma tête autour d’une ensuble. 14 Et elle les mit dans l’ensuble avec l’attache, puis elle dit : Les Philistins sont sur toi, Samson. Alors il se réveilla de son sommeil, et enleva l’attache de la tissure avec l’ensuble. 15 Alors elle lui dit : Comment dis-tu : Je t’aime, puisque ton coeur n’est point avec moi ? Tu t’es moqué de moi trois fois, et tu ne m’as point déclaré en quoi consiste ta grande force. 16 Et elle le tourmentait tous les jours par ses paroles, et le pressait vivement, tellement que son âme en fut affligée jusqu’à la mort. 17 Alors il lui ouvrit tout son coeur, et lui dit : Le rasoir n’a jamais passé sur ma tête ; car je suis Nazarien de Dieu dès le ventre de ma mère ; si je suis rasé, ma force m’abandonnera, je me trouverai sans force, et je serai comme tous les autres hommes. 18 Délila donc voyant qu’il lui avait ouvert tout son coeur, envoya appeler les Gouverneurs des Philistins, et leur dit : Montez à cette fois ; car il m’a ouvert tout son coeur. Les Gouverneurs donc des Philistins montèrent vers elle, portant l’argent en leurs mains. 19 Et elle l’endormit sur ses genoux, et ayant appelé un homme, elle lui fit raser sept tresses des cheveux de sa tête, et commença à l’abattre, et sa force l’abandonna. 20 Alors elle dit : Les Philistins sont sur toi, Samson. Et il s’éveilla de son sommeil, disant en lui-même : J’en sortirai comme les autres fois, et je me tirerai de leurs mains ; mais il ne savait pas que l’Eternel s’était retiré de lui. 21 Les Philistins donc le saisirent, et lui crevèrent les yeux, et le menèrent à Gaza, et le lièrent de deux chaînes d’airain ; et il tournait la meule dans la prison. 22 Et les cheveux de sa tête commencèrent à revenir comme ils étaient lorsqu’il fut rasé. 23 Or les Gouverneurs des Philistins s’assemblèrent pour offrir un grand sacrifice à Dagon leur dieu, et pour se réjouir, et ils dirent : Notre dieu a livré en nos mains Samson notre ennemi. 24 Le peuple aussi l’ayant vu, loua son dieu, en disant : Notre dieu a livré entre nos mains notre ennemi, et le destructeur de notre pays, et celui qui en a tant tué d’entre nous. 25 Or comme ils avaient le coeur joyeux, ils dirent : Faites venir Samson, afin qu’il nous fasse rire. Ils appelèrent donc Samson, et ils le tirèrent de la prison ; il se jouait devant eux ; et ils le firent tenir entre les piliers. 26 Alors Samson dit au garçon qui le tenait par la main : Mets-moi en une telle place que je puisse toucher les piliers sur lesquels la maison est appuyée, afin que je m’y appuie. 27 Or la maison était pleine d’hommes et de femmes, et tous les Gouverneurs des Philistins y étaient. Il y avait même sur le toit près de trois mille personnes tant d’hommes, que de femmes, qui regardaient Samson se jouer. 28 Alors Samson invoqua l’Eternel, et dit : Seigneur Eternel, je te prie, souviens-toi de moi ; ô Dieu ! je te prie, fortifie-moi seulement cette fois, et que pour un coup je me venge des Philistins pour mes deux yeux. 29 Samson donc embrassa les deux piliers du milieu, sur lesquels la maison était appuyée, et se tint à eux, l’un desquels était à sa main droite, et l’autre à sa gauche. 30 Et il dit : Que je meure avec les Philistins. Il s’étendit donc de toute sa force ; et la maison tomba sur les Gouverneurs et sur tout le peuple qui y était. Et il fit mourir beaucoup plus de gens en sa mort, qu’il n’en avait fait mourir en sa vie. 31 Ensuite ses frères, et toute la maison de son père, descendirent, et l’emportèrent ; et étant remontés ils l’ensevelirent entre Tsorah et Estaol, dans le sépulcre de Manoah son père. Or il jugea Israël vingt ans.

Simson Gassassa. Delila. Simsonin kosto ja kuolema.

1 Niin Simson meni Gassaan, ja hän näki siellä porton ja meni sen luo. 2 Kun gassalaisille kerrottiin, että Simson oli tullut sinne, niin he piirittivät hänet ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portilla. Mutta he olivat hiljaa koko yön, ajatellen: "Kun aamu valkenee, surmaamme hänet". 3 Ja Simson makasi siellä puoliyöhön asti. Mutta puoliyön aikana hän nousi, tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, nosti ne salpoineen paikaltansa, asetti hartioilleen ja vei ne sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hebronia.

4 Sen jälkeen hän rakastui erääseen Soorekin laaksossa asuvaan naiseen, jonka nimi oli Delila. 5 *Tuom. 14:15Niin filistealaisten ruhtinaat tulivat naisen luo ja sanoivat hänelle: "Viekoittele hänet ja ota selko, missä hänen suuri voimansa on ja miten voisimme voittaa hänet, että saisimme hänet sidotuksi ja masennetuksi; niin me annamme sinulle kukin tuhat ja sata hopeasekeliä". 6 Silloin Delila sanoi Simsonille: "Ilmaise minulle, missä sinun suuri voimasi on ja miten sinut voidaan sitoa ja masentaa". 7 Simson vastasi hänelle: "Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä, jotka eivät ole kuivuneet, niin minä tulen heikoksi ja olen niinkuin muutkin ihmiset". 8 Niin filistealaisten ruhtinaat toivat naiselle seitsemän tuoretta jännettä, jotka eivät olleet kuivuneet, ja hän sitoi hänet niillä. 9 Mutta sisähuoneessa hänellä istui väijyjiä. Ja hän sanoi hänelle: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Silloin tämä katkaisi jänteet, niinkuin katkeaa tulen kärventämä rohdinlanka. Ei siis päästy hänen voimansa perille. 10 Ja Delila sanoi Simsonille: "Katso, sinä olet pettänyt minut ja valhetellut minulle. Ilmaise nyt minulle, miten sinut voidaan sitoa." 11 Niin hän sanoi hänelle: "Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joilla ei ole tehty työtä, niin minä tulen heikoksi ja olen niinkuin muutkin ihmiset". 12 Niin Delila otti uudet köydet, sitoi hänet niillä ja sanoi hänelle: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Ja sisähuoneessa istui väijyjiä. Mutta hän katkaisi ne käsivarsistaan niinkuin langan. 13 Niin Delila sanoi Simsonille: "Sinä olet tähän asti minua pettänyt ja valhetellut minulle; ilmaise minulle, miten sinut voidaan sitoa". Niin hän vastasi hänelle: "Jos kudot minun pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin". 14 Ja hän löi ne lujaan iskulastalla. Sitten hän sanoi hänelle: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Kun hän heräsi unestansa, repäisi hän irti iskulastan ja loimet. 15 Niin nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä saatat sanoa: 'Minä rakastan sinua', vaikka sydämesi ei ole minun kanssani? Jo kolme kertaa olet pettänyt minut etkä ole minulle ilmaissut, missä sinun suuri voimasi on." 16 *Tuom. 14:17Ja kun hän joka päivä ahdisti häntä sanoillansa ja vaivasi häntä, niin hän kiusautui kuollakseen 17 *4. Moos. 6:5; Tuom. 13:5ja paljasti hänelle koko sydämensä ja sanoi hänelle: "Ei ole partaveitsi minun päätäni koskettanut, sillä minä olen Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti; jos minun hiukseni ajetaan, niin voimani poistuu minusta, ja minä tulen heikoksi ja olen niinkuin kaikki muutkin ihmiset".

18 Kun Delila huomasi, että hän oli paljastanut hänelle koko sydämensä, niin hän lähetti kutsumaan filistealaisten ruhtinaat sanoen: "Nyt tulkaa, sillä hän on paljastanut minulle koko sydämensä". Niin filistealaisten ruhtinaat tulivat hänen luoksensa tuoden mukanaan rahat. 19 Ja hän nukutti hänet polvilleen ja kutsui miehen, joka leikkasi hänen päänsä seitsemän palmikkoa. Niin hän alkoi saada hänet masennetuksi, ja hänen voimansa poistui hänestä. 20 Ja Delila sanoi: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Kun hän heräsi unestaan, niin hän ajatteli: "Kyllä minä selviydyn niinkuin aina ennenkin ja pudistan itseni vapaaksi". Eikä hän tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä. 21 *2. Moos. 11:5; 2. Kun. 25:7Silloin filistealaiset ottivat hänet kiinni ja puhkaisivat hänen silmänsä. Ja he veivät hänet Gassaan ja kytkivät hänet vaskikahleisiin, ja hänen täytyi jauhaa vankilassa. 22 Mutta hiukset rupesivat jälleen kasvamaan hänen päähänsä sen jälkeen, kuin ne olivat ajetut.

23 Niin filistealaisten ruhtinaat kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Daagonille ja iloa pitämään, sillä he sanoivat: "Meidän jumalamme on antanut vihollisemme Simsonin meidän käsiimme". 24 Kun kansa näki hänet, niin he ylistivät jumalaansa, sillä he sanoivat: "Meidän jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme, maamme hävittäjän, sen, joka surmasi meistä niin monta". 25 Ja kun heidän sydämensä olivat tulleet iloisiksi, niin he sanoivat: "Noutakaa Simson huvittamaan meitä". Niin Simson noudettiin vankilasta huvittamaan heitä. Ja he asettivat hänet seisomaan pylvästen väliin. 26 Silloin Simson sanoi palvelijalle, joka piti kiinni hänen kädestään: "Päästä minut tunnustelemaan pylväitä, joiden varassa rakennus on, nojatakseni niihin". 27 Mutta huone oli täynnä miehiä ja naisia; myöskin kaikki filistealaisten ruhtinaat olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simson heitä huvitti. 28 *Hebr. 11:32Silloin Simson huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua ainoastaan tämä kerta, oi Jumala, niin että saisin filistealaisille yhdellä kertaa kostetuksi molemmat silmäni!" 29 Sitten Simson kiersi käsivartensa molempien keskipylväiden ympäri, joiden varassa rakennus oli, toisen ympäri oikean ja toisen ympäri vasemman käsivartensa, ja painautui niitä vastaan. 30 Ja Simson sanoi: "Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!" Ja hän taivuttautui eteenpäin niin rajusti, että rakennus luhistui ruhtinasten ja kaiken siinä olevan kansan päälle. Ja kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään.

31 *Tuom. 13:25; Tuom. 15:20Niin hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe menivät ja ottivat hänet ja veivät ja hautasivat hänet Soran ja Estaolin välille, hänen isänsä Maanoahin hautaan. Hän oli ollut tuomarina Israelissa kaksikymmentä vuotta.