1 De David. Lorsqu'il contrefit l'insensé en présence d'Abimélec, et qu'il s'en alla chassé par lui. Je bénirai l'Eternel en tout temps; Sa louange sera toujours dans ma bouche.
2 Que mon âme se glorifie en l'Eternel! Que les malheureux écoutent et se réjouissent!
3 Exaltez avec moi l'Eternel! Célébrons tous son nom!
4 J'ai cherché l'Eternel, et il m'a répondu; Il m'a délivré de toutes mes frayeurs.
5 Quand on tourne vers lui les regards, on est rayonnant de joie, Et le visage ne se couvre pas de honte.
6 Quand un malheureux crie, l'Eternel entend, Et il le sauve de toutes ses détresses.
7 L'ange de l'Eternel campe autour de ceux qui le craignent, Et il les arrache au danger.
8 Sentez et voyez combien l'Eternel est bon! Heureux l'homme qui cherche en lui son refuge!
9 Craignez l'Eternel, vous ses saints! Car rien ne manque à ceux qui le craignent.
10 Les lionceaux éprouvent la disette et la faim, Mais ceux qui cherchent l'Eternel ne sont privés d'aucun bien.
11 Venez, mes fils, écoutez-moi! Je vous enseignerai la crainte de l'Eternel.
12 Quel est l'homme qui aime la vie, Qui désire la prolonger pour jouir du bonheur?
13 Préserve ta langue du mal, Et tes lèvres des paroles trompeuses;
14 Eloigne-toi du mal, et fais le bien; Recherche et poursuis la paix.
15 Les yeux de l'Eternel sont sur les justes, Et ses oreilles sont attentives à leurs cris.
16 L'Eternel tourne sa face contre les méchants, Pour retrancher de la terre leur souvenir.
17 Quand les justes crient, l'Eternel entend, Et il les délivre de toutes leurs détresses;
18 L'Eternel est près de ceux qui ont le coeur brisé, Et il sauve ceux qui ont l'esprit dans l'abattement.
19 Le malheur atteint souvent le juste, Mais l'Eternel l'en délivre toujours.
20 Il garde tous ses os, Aucun d'eux n'est brisé.
21 Le malheur tue le méchant, Et les ennemis du juste sont châtiés.
22 L'Eternel délivre l'âme de ses serviteurs, Et tous ceux qui l'ont pour refuge échappent au châtiment.
1 Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. (H34:2) Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
2 (H34:3) Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
3 (H34:4) Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
4 (H34:5) Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
5 (H34:6) Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
6 (H34:7) Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
7 (H34:8) Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
8 (H34:9) Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
9 (H34:10) Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
10 (H34:11) Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
11 (H34:12) Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
12 (H34:13) Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
13 (H34:14) varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
14 (H34:15) vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
15 (H34:16) Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 (H34:17) Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
17 (H34:18) Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
18 (H34:19) Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
19 (H34:20) Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
20 (H34:21) Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
21 (H34:22) Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
22 (H34:23) Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.