1 Cantique. Psaume des fils de Koré. Au chef des chantres. Pour chanter sur la flûte. Cantique d'Héman, l'Ezrachite. Eternel, Dieu de mon salut! Je crie jour et nuit devant toi.2 Que ma prière parvienne en ta présence! Prête l'oreille à mes supplications!3 Car mon âme est rassasiée de maux, Et ma vie s'approche du séjour des morts.4 Je suis mis au rang de ceux qui descendent dans la fosse, Je suis comme un homme qui n'a plus de force.5 Je suis étendu parmi les morts, Semblable à ceux qui sont tués et couchés dans le sépulcre, A ceux dont tu n'as plus le souvenir, Et qui sont séparés de ta main.6 Tu m'as jeté dans une fosse profonde, Dans les ténèbres, dans les abîmes.7 Ta fureur s'appesantit sur moi, Et tu m'accables de tous tes flots. Pause.8 Tu as éloigné de moi mes amis, Tu m'as rendu pour eux un objet d'horreur; Je suis enfermé et je ne puis sortir.9 Mes yeux se consument dans la souffrance; Je t'invoque tous les jours, ô Eternel! J'étends vers toi les mains.10 Est-ce pour les morts que tu fais des miracles? Les morts se lèvent-ils pour te louer? Pause.11 Parle-t-on de ta bonté dans le sépulcre, De ta fidélité dans l'abîme?12 Tes prodiges sont-ils connus dans les ténèbres, Et ta justice dans la terre de l'oubli?13 O Eternel! j'implore ton secours, Et le matin ma prière s'élève à toi.14 Pourquoi, Eternel, repousses-tu mon âme? Pourquoi me caches-tu ta face?15 Je suis malheureux et moribond dès ma jeunesse, Je suis chargé de tes terreurs, je suis troublé.16 Tes fureurs passent sur moi, Tes terreurs m'anéantissent;17 Elles m'environnent tout le jour comme des eaux, Elles m'enveloppent toutes à la fois.18 Tu as éloigné de moi amis et compagnons; Mes intimes ont disparu.

2 (H88:3) Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.3 (H88:4) Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.4 (H88:5) Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.5 (H88:6) Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.6 (H88:7) Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.7 (H88:8) Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.8 (H88:9) Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.9 (H88:10) Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.10 (H88:11) Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.11 (H88:12) Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?12 (H88:13) Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?13 (H88:14) Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.14 (H88:15) Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?15 (H88:16) Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.16 (H88:17) Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.17 (H88:18) Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.18 (H88:19) Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.