1 Venez, chantons avec allégresse à l'Eternel! Poussons des cris de joie vers le rocher de notre salut.2 Allons au-devant de lui avec des louanges, Faisons retentir des cantiques en son honneur!3 Car l'Eternel est un grand Dieu, Il est un grand roi au-dessus de tous les dieux.4 Il tient dans sa main les profondeurs de la terre, Et les sommets des montagnes sont à lui.5 La mer est à lui, c'est lui qui l'a faite; La terre aussi, ses mains l'ont formée.6 Venez, prosternons-nous et humilions-nous, Fléchissons le genou devant l'Eternel, notre créateur!7 Car il est notre Dieu, Et nous sommes le peuple de son pâturage, Le troupeau que sa main conduit... Oh! si vous pouviez écouter aujourd'hui sa voix!8 N'endurcissez pas votre coeur, comme à Meriba, Comme à la journée de Massa, dans le désert,9 Où vos pères me tentèrent, M'éprouvèrent, quoiqu'ils vissent mes oeuvres.10 Pendant quarante ans j'eus cette race en dégoût, Et je dis: C'est un peuple dont le coeur est égaré; Ils ne connaissent pas mes voies.11 Aussi je jurai dans ma colère: Ils n'entreront pas dans mon repos!

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.