1 De David. Ne t'irrite pas contre les méchants, N'envie pas ceux qui font le mal.

2 Car ils sont fauchés aussi vite que l'herbe, Et ils se flétrissent comme le gazon vert.

3 Confie-toi en l'Eternel, et pratique le bien; Aie le pays pour demeure et la fidélité pour pâture.

4 Fais de l'Eternel tes délices, Et il te donnera ce que ton coeur désire.

5 Recommande ton sort à l'Eternel, Mets en lui ta confiance, et il agira.

6 Il fera paraître ta justice comme la lumière, Et ton droit comme le soleil à son midi.

7 Garde le silence devant l'Eternel, et espère en lui; Ne t'irrite pas contre celui qui réussit dans ses voies, Contre l'homme qui vient à bout de ses mauvais desseins.

8 Laisse la colère, abandonne la fureur; Ne t'irrite pas, ce serait mal faire.

9 Car les méchants seront retranchés, Et ceux qui espèrent en l'Eternel posséderont le pays.

10 Encore un peu de temps, et le méchant n'est plus; Tu regardes le lieu où il était, et il a disparu.

11 Les misérables possèdent le pays, Et ils jouissent abondamment de la paix.

12 Le méchant forme des projets contre le juste, Et il grince des dents contre lui.

13 Le Seigneur se rit du méchant, Car il voit que son jour arrive.

14 Les méchants tirent le glaive, Ils bandent leur arc, Pour faire tomber le malheureux et l'indigent, Pour égorger ceux dont la voie est droite.

15 Leur glaive entre dans leur propre coeur, Et leurs arcs se brisent.

16 Mieux vaut le peu du juste Que l'abondance de beaucoup de méchants;

17 Car les bras des méchants seront brisés, Mais l'Eternel soutient les justes.

18 L'Eternel connaît les jours des hommes intègres, Et leur héritage dure à jamais.

19 Ils ne sont pas confondus au temps du malheur, Et ils sont rassasiés aux jours de la famine.

20 Mais les méchants périssent, Et les ennemis de l'Eternel, comme les plus beaux pâturages; Ils s'évanouissent, ils s'évanouissent en fumée.

21 Le méchant emprunte, et il ne rend pas; Le juste est compatissant, et il donne.

22 Car ceux que bénit l'Eternel possèdent le pays, Et ceux qu'il maudit sont retranchés.

23 L'Eternel affermit les pas de l'homme, Et il prend plaisir à sa voie;

24 S'il tombe, il n'est pas terrassé, Car l'Eternel lui prend la main.

25 J'ai été jeune, j'ai vieilli; Et je n'ai point vu le juste abandonné, Ni sa postérité mendiant son pain.

26 Toujours il est compatissant, et il prête; Et sa postérité est bénie.

27 Détourne-toi du mal, fais le bien, Et possède à jamais ta demeure.

28 Car l'Eternel aime la justice, Et il n'abandonne pas ses fidèles; Ils sont toujours sous sa garde, Mais la postérité des méchants est retranchée.

29 Les justes posséderont le pays, Et ils y demeureront à jamais.

30 La bouche du juste annonce la sagesse, Et sa langue proclame la justice.

31 La loi de son Dieu est dans son coeur; Ses pas ne chancellent point.

32 Le méchant épie le juste, Et il cherche à le faire mourir.

33 L'Eternel ne le laisse pas entre ses mains, Et il ne le condamne pas quand il est en jugement.

34 Espère en l'Eternel, garde sa voie, Et il t'élèvera pour que tu possèdes le pays; Tu verras les méchants retranchés.

35 J'ai vu le méchant dans toute sa puissance; Il s'étendait comme un arbre verdoyant.

36 Il a passé, et voici, il n'est plus; Je le cherche, et il ne se trouve plus.

37 Observe celui qui est intègre, et regarde celui qui est droit; Car il y a une postérité pour l'homme de paix.

38 Mais les rebelles sont tous anéantis, La postérité des méchants est retranchée.

39 Le salut des justes vient de l'Eternel; Il est leur protecteur au temps de la détresse.

40 L'Eternel les secourt et les délivre; Il les délivre des méchants et les sauve, Parce qu'ils cherchent en lui leur refuge.

1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.