1 Psaume de David, pour réduire en mémoire. Eternel, ne me reprends point en ta colère, et ne me châtie point en ta fureur.2 Car tes flèches sont entrées en moi, et ta main s'est appesantie sur moi.3 Il n'y a rien d'entier en ma chair, à cause de ton indignation; ni de repos dans mes os, à cause de mon péché.4 Car mes iniquités ont surmonté ma tête, elles se sont appesanties comme un pesant fardeau, au-delà de mes forces.5 Mes plaies sont pourries [et] coulent, à cause de ma folie.6 Je suis courbé et penché outre mesure; je marche en deuil tout le jour.7 Car mes aines sont remplies d'inflammation, et dans ma chair il [n'y a] rien d'entier.8 Je suis affaibli et tout brisé, je rugis du grand frémissement de mon cœur.9 Seigneur, tout mon désir est devant toi, et mon gémissement ne t'est point caché.10 Mon cœur est agité çà et là, ma force m'a abandonné, et la clarté aussi de mes yeux : même ils ne sont plus avec moi.11 Ceux qui m'aiment, et même mes intimes amis, se tiennent loin de ma plaie, et mes proches se tiennent loin de [moi].12 Et ceux qui cherchent ma vie, m'ont tendu des filets, et ceux qui cherchent ma perte, parlent de calamités, et songent des tromperies tout le jour.13 Mais moi je n'entends non plus qu'un sourd, et je suis comme un muet qui n'ouvre point sa bouche.14 Je suis, dis-je, comme un homme qui n'entend point, et qui n'a point de réplique en sa bouche.15 Puisque je me suis attendu à toi, ô Eternel, tu me répondras, Seigneur mon Dieu!16 Car j'ai dit : [Il faut prendre garde] qu'ils ne triomphent de moi : quand mon pied glisse, ils s'élèvent contre moi.17 Quand je suis prêt à clocher; et que ma douleur est continuellement devant moi;18 Quand je déclare mon iniquité [et] que je suis en peine pour mon péché.19 Cependant mes ennemis, qui sont vivants, se renforcent, et ceux qui me haïssent à tort se multiplient.20 Et ceux qui me rendent le mal pour le bien, me sont contraires, parce que je recherche le bien.21 Eternel, ne m'abandonne point; mon Dieu! ne t'éloigne point de moi.22 Hâte-toi de venir à mon secours, Seigneur, qui es ma délivrance.

1 Daavidin psalmi. Lauletaan muistutusuhria uhrattaessa. (H38:2)Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita!2 (H38:3)Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi on painanut minut maahan.3 (H38:4)Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa.4 (H38:5)Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.5 (H38:6)Minun haavani märkivät ja löyhkäävät -- se on mielettömyyteni syytä.6 (H38:7)Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä.7 (H38:8)Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa.8 (H38:9)Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta.9 (H38:10)Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi.10 (H38:11)Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu.11 (H38:12)Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla.12 (H38:13)Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Vihamieheni suunnittelevat pahaa ja syytävät uhkauksiaan. He punovat kavalia juonia kaiken aikaa.13 (H38:14)Minä olen kuin kuuro -- en kuule mitään, olen kuin mykkä -- en suutani avaa.14 (H38:15)Minä en enää mitään ymmärrä, en voi sanoa sanaakaan vastaan.15 (H38:16)Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle.16 (H38:17)Minä pyydän: älä anna vihamiesteni iloita, älä anna heidän ilkkua, kun jalkani horjuu!17 (H38:18)Minä olen luhistumisen partaalla, tuskani ei hetkeksikään hellitä.18 (H38:19)Minä tunnustan rikkomukseni, olen murheellinen syntieni tähden.19 (H38:20)Mutta vihamieheni ovat voimissaan, monet vihaavat minua ilman syytä.20 (H38:21)He palkitsevat hyvän pahalla, syyttävät minua, vaikka olen tahtonut heille hyvää.21 (H38:22)Herra, älä hylkää minua! Jumalani, älä ole niin kaukana!22 (H38:23)Riennä auttamaan, Herra, minun pelastajani!