1 En vallfartssång. Jag ropar till HERREN i min nöd, och han svarar mig.2 HERRE, rädda min själ från lögnaktiga läppar, från en falsk tunga.3 Varmed bliver du lönad, både nu och allt framgent, du falska tunga?4 Jo, med en våldsverkares skarpa pilar och med glödande ginstkol.5 Ve mig, att jag måste dväljas i Meseks land och bo ibland Kedars hyddor!6 Länge nog har min själ måst bo ibland dem som hata friden.7 Jag själv håller frid, men säger jag blott ett ord, äro de redo till strid.

1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.