1 Kommen, låtom oss höja glädjerop till HERREN, jubel till vår frälsnings klippa.2 Låtom oss träda fram för hans ansikte med tacksägelse och höja jubel till honom med lovsånger.3 Ty HERREN är en stor Gud, en stor konung över alla gudar.4 Han har jordens djup i sin hand, och bergens höjder äro hans;5 hans är havet, ty han har gjort det, och hans händer hava danat det torra.6 Kommen, låtom oss tillbedja och nedfalla, låtom oss knäböja för HERREN, vår skapare.7 Ty han är vår Gud, och vi äro det folk som han har till sin hjord, vi äro får som stå under hans vård.8 O att I villen i dag höra hans röst! Förhärden icke edra hjärtan såsom i Meriba, såsom på Massas dag i öknen,9 där edra fäder frestade mig, där de prövade mig, fastän de hade sett mina verk.10 I fyrtio år var det släktet mig till leda, och jag sade: »De äro ett folk som far vilse med sitt hjärta, och de vilja icke veta av mina vägar.»11 Så svor jag då i min vrede: »De skola icke komma in i min vila.»

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.