1 *1. Kun. 4:32Salomon, Daavidin pojan,

Israelin kuninkaan, sananlaskut,

2 viisauden ja kurin oppimiseksi,

ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,

3 taitoa tuovan kurin,

vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,

4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille,

tiedon ja taidollisuuden nuorille.

5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää,

ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta

6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia,

viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.

7 *Job 28:28; Ps. 111:10; Sananl. 9:10Herran pelko on tiedon alku;

hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

8 *Sananl. 6:20; Sananl. 19:20Kuule, poikani, isäsi kuritusta

äläkä hylkää äitisi opetusta,

9 *Sananl. 4:9; Sananl. 25:12sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi

ja käädyt sinun kaulaasi.

10 *Sananl. 16:29Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat,

älä suostu.

11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme!

Väijykäämme verta,

vaanikaamme viatonta syyttömästi;

12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä,

ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;

13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa,

täytämme talomme saaliilla;

14 heitä arpasi meidän kanssamme,

yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" —

15 älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he,

pidätä jalkasi heidän poluiltansa.

16 *Jes. 59:7; Room. 3:15Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen,

kiiruhtavat vuodattamaan verta.

17 Sillä verkko on viritetty

kaikille siivekkäille,

niin että ne sen näkevät. —

Mutta turhaan:

18 omaa vertansa he väijyvät,

vaanivat omaa henkeänsä.

19 *1. Tim. 6:10Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle:

se ottaa haltijaltaan hengen.

20 Viisaus huutaa kadulla,

antaa äänensä kuulua toreilla;

21 *Sananl. 8:1meluisten katujen kulmissa se kutsuu,

porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:

22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset,

rakastatte yksinkertaisuutta,

kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan

ja tyhmät vihaavat tietoa?

23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni.

Katso, minä vuodatan teille henkeäni,

saatan sanani tiedoksenne.

24 *Jes. 65:2; Jes. 66:4; Jer. 7:13Kun minä kutsuin ja te estelitte,

kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,

25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani,

ette suostuneet minun nuhteisiini,

26 *Ps. 2:4; Ps. 37:13; Ps. 59:9; Sananl. 3:34niin minäkin nauran teidän hädällenne,

pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;

27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte,

kun hätänne saapuu tuulispäänä,

kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

28 *Jer. 11:11; Jer. 14:12; Hes. 8:18; Miika 3:4; Sak. 7:13Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa,

etsivät minua, mutta eivät löydä.

29 Koska he vihasivat tietoa,

eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa

30 eivätkä suostuneet minun neuvooni,

vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,

31 *Jes. 3:10saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä

ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

32 Sillä yksinkertaiset tappaa

heidän oma luopumuksensa,

ja tyhmät tuhoaa

heidän oma suruttomuutensa.

33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa

ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.

1 Provérbios de Salomão,

filho de Davi, rei de Israel;

2 Para se conhecer a sabedoria

e a instrução;

para se entenderem,

as palavras da prudência.

3 Para se receber a instrução do entendimento,

a justiça,

o juízo e a equidade;

4 Para dar aos simples,

prudência, e aos moços,

conhecimento e discernimento;

5 O sábio ouvirá

e crescerá em conhecimento,

e o entendido adquirirá

sábios conselhos;

6 Para entender os provérbios

e sua interpretação;

as palavras dos sábios

e as suas proposições.

7 O temor do Senhor é

o princípio do conhecimento;

os loucos desprezam a sabedoria

e a instrução.

8 Filho meu,

ouve a instrução de teu pai,

e não deixes

o ensinamento de tua mãe,

9 Porque serão como diadema

gracioso em tua cabeça,

e colares ao teu pescoço.

10 Filho meu,

se os pecadores procuram te atrair com agrados,

não aceites.

11 Se disserem: Vem conosco

a tocaias de sangue;

embosquemos

o inocente sem motivo;

12 Traguemo-los vivos,

como a sepultura;

e inteiros,

como os que descem à cova;

13 Acharemos toda sorte

de bens preciosos;

encheremos as nossas

casas de despojos;

14 Lança a tua sorte conosco;

teremos todos uma só bolsa!

15 Filho meu,

não te ponhas a caminho com eles;

desvia o teu pé

das suas veredas;

16 Porque os seus pés

correm para o mal,

e se apressam a derramar sangue.

17 Na verdade é inútil estender-se

a rede ante os olhos de qualquer ave.

18 No entanto estes armam ciladas

contra o seu próprio sangue;

e espreitam

suas próprias vidas.

19 São assim as veredas de todo

aquele que usa de cobiça: ela põe

a perder a alma dos que a possuem.

20 A sabedoria clama lá fora;

pelas ruas levanta a sua voz.

21 Nas esquinas movimentadas ela brada;

nas entradas das portas

e nas cidades profere

as suas palavras:

22 Até quando,

ó simples,

amareis a simplicidade?

E vós escarnecedores,

desejareis o escárnio? E vós insensatos,

odiareis o conhecimento?

23 Atentai para a minha repreensão;

pois eis que vos

derramarei abundantemente

do meu espírito

e vos farei saber

as minhas palavras.

24 Entretanto,

porque eu clamei e recusastes;

e estendi a minha mão

e não houve quem desse atenção,

25 Antes rejeitastes

todo o meu conselho,

e não quisestes

a minha repreensão,

26 Também de minha parte eu

me rirei na vossa perdição

e zombarei,

em vindo o vosso temor.

27 Vindo o vosso temor

como a assolação,

e vindo a vossa perdição

como uma tormenta,

sobrevirá a vós aperto

e angústia.

28 Então clamarão a mim,

mas eu não responderei;

de madrugada me buscarão,

porém não me acharão.

29 Porquanto odiaram o conhecimento;

e não preferiram

o temor do Senhor:

30 Não aceitaram o meu conselho,

e desprezaram toda

a minha repreensão.

31 Portanto comerão

do fruto do seu caminho,

e fartar-se-ão

dos seus próprios conselhos.

32 Porque o erro

dos simples os matará,

e o desvario dos insensatos

os destruirá.

33 Mas o que me der ouvidos habitará em segurança,

e estará livre do temor do mal.