1 Eikö viisaus kutsu,

eikö taito anna äänensä kuulua?

2 Ylös kummuille, tien viereen,

polkujen risteyksiin hän on asettunut.

3 Porttien pielissä, kaupungin portilla,

oviaukoissa hän huutaa:

4 "Teitä minä kutsun, miehet,

ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi;

tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun,

ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

7 sillä totuutta minun suuni haastaa,

ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

8 *Ps. 119:75; Ps. 119:151,160Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki,

ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle,

suorat niille, jotka löysivät tiedon.

10 *Job 28:15; Sananl. 3:14; Sananl. 16:16Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata,

ja tieto ennen valituinta kultaa.

11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet,

eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen,

olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

13 Herran pelko on pahan vihaamista.

Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus;

minä olen ymmärrys, minulla on voima.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat,

ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

16 Minun avullani päämiehet vallitsevat

ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat,

ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

18 *Sananl. 3:16Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia,

ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta,

minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

20 Minä vaellan vanhurskauden polkua,

oikeuden teitten keskikohtaa,

21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat,

pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi,

ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan,

alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä,

ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen,

ennen kukkuloita, synnyin minä,

26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua,

ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä,

kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa,

kun syvyyden lähteet saivat voiman,

29 *Job 38:10; Ps. 24:2; Ps. 104:9; Jer. 5:22kun hän merelle asetti sen rajat,

että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli,

kun hän vahvisti maan perustukset,

30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin,

ihastuksissani olin päivästä päivään

ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä,

ja ihastukseni olivat ihmislapset.

32 Siis te, lapset, kuulkaa minua;

autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte;

älkää sen antako mennä menojaan.

34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee,

valvoo minun ovillani päivästä päivään,

vartioitsee minun ovieni pieliä!

35 *Sananl. 3:16; 1. Joh. 5:11Sillä joka minut löytää, löytää elämän

ja saa Herran mielisuosion.

36 *Matt. 16:26Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa;

kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

1 Não clama porventura

a sabedoria,

e a inteligência não

faz ouvir a sua voz?

2 No cume das alturas,

junto ao caminho,

nas encruzilhadas

das veredas se posta.

3 Do lado das portas da cidade,

à entrada da cidade,

e à entrada das portas

está gritando:

4 A vós, ó homens, clamo;

e a minha voz se

dirige aos filhos

dos homens.

5 Entendei, ó simples,

a prudência;

e vós, insensatos,

entendei de coração.

6 Ouvi, porque falarei

coisas excelentes;

os meus lábios se

abrirão para a equidade.

7 Porque a minha boca

proferirá a verdade,

e os meus lábios

abominam a impiedade.

8 São justas todas as palavras

da minha boca: não há nelas

nenhuma coisa tortuosa

nem pervertida.

9 Todas elas são retas

para aquele que as entende bem,

e justas para os que

acham o conhecimento.

10 Aceitai a minha correção,

e não a prata;

e o conhecimento,

mais do que o ouro fino escolhido.

11 Porque melhor é a sabedoria

do que os rubis;

e tudo o que mais se deseja

não se pode comparar com ela.

12 Eu, a sabedoria,

habito com a prudência,

e acho o conhecimento

dos conselhos.

13 O temor do Senhor

é odiar o mal;

a soberba e a arrogância,

o mau caminho

e a boca perversa, eu odeio.

14 Meu é o conselho

e a verdadeira sabedoria;

eu sou o entendimento;

minha é a fortaleza.

15 Por mim reinam os reis

e os príncipes

decretam justiça.

16 Por mim governam

príncipes e nobres;

sim, todos os juízes da terra.

17 Eu amo aos que me amam,

e os que cedo me buscarem,

me acharão.

18 Riquezas e honra estão comigo;

assim como os bens duráveis e a justiça.

19 Melhor é o meu fruto

do que o ouro,

do que o ouro refinado,

e os meus ganhos mais

do que a prata escolhida.

20 Faço andar pelo caminho da justiça,

no meio das veredas do juízo.

21 Para que faça herdar bens permanentes aos que me amam,

e eu encha os seus tesouros.

22 O Senhor me possuiu no princípio de seus caminhos,

desde então,

e antes de suas obras.

23 Desde a eternidade

fui ungida,

desde o princípio,

antes do começo da terra.

24 Quando ainda não havia abismos,

fui gerada,

quando ainda não havia fontes carregadas de águas.

25 Antes que os montes se houvessem assentado,

antes dos outeiros,

eu fui gerada.

26 Ainda ele não tinha

feito a terra,

nem os campos,

nem o princípio do pó do mundo.

27 Quando ele

preparava os céus,

aí estava eu,

quando traçava o horizonte

sobre a face do abismo;

28 Quando firmava

as nuvens acima,

quando fortificava

as fontes do abismo,

29 Quando fixava

ao mar o seu termo,

para que as águas não

traspassassem o seu mando,

quando compunha

os fundamentos da terra.

30 Então eu estava com ele,

e era seu arquiteto;

era cada dia as suas delícias,

alegrando-me perante ele

em todo o tempo;

31 Regozijando-me

no seu mundo habitável

e enchendo-me de prazer

com os filhos dos homens.

32 Agora, pois,

filhos, ouvi-me,

porque bem-aventurados serão

os que guardarem os meus caminhos.

33 Ouvi a instrução,

e sede sábios, não a rejeiteis.

34 Bem-aventurado o homem

que me dá ouvidos,

velando às minhas portas cada dia,

esperando às ombreiras

da minha entrada.

35 Porque o que me achar,

achará a vida,

e alcançará o favor do Senhor.

36 Mas o que pecar contra mim

violentará a sua própria alma;

todos os que me odeiam amam a morte.