1 *Sananl. 12:4; Sananl. 19:14; Sananl. 31:10Vaimojen viisaus talon rakentaa,

mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa,

mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.

3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa,

mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.

4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä,

mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.

5 *Sananl. 6:19; Sananl. 12:17; Sananl. 14:25Uskollinen todistaja ei valhettele,

mutta väärä todistaja puhuu valheita.

6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan,

mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.

7 Menet pois tyhmän miehen luota:

et tullut tuntemaan tiedon huulia.

8 *Ef. 5:15Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää;

tyhmien hulluus on petos.

9 *3. Moos. 6:1; Sananl. 21:27Hulluja pilkkaa vikauhri,

mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

10 Sydän tuntee oman surunsa,

eikä sen iloon saa vieras sekaantua.

11 *Sananl. 10:30; Sananl. 11:28; Sananl. 12:7,21Jumalattomain huone hävitetään,

mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

12 *Sananl. 16:25Miehen mielestä on oikea monikin tie,

joka lopulta on kuoleman tie.

13 *Saarn. 7:4Nauraessakin voi sydän kärsiä,

ja ilon lopuksi tulee murhe.

14 *Sananl. 1:31Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän,

mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.

15 Yksinkertainen uskoo joka sanan,

mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.

16 *Job 1:1; Sananl. 28:14Viisas pelkää ja karttaa pahaa,

mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

17 *Sananl. 12:16; Sananl. 16:32; Jaak. 1:20Pikavihainen tekee hullun töitä,

ja juonittelija joutuu vihatuksi.

18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden,

mutta mielevät tiedon kruunuksensa.

19 *Ilm. 3:9Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä

ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.

20 *Sananl. 19:4,7Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin,

mutta rikasta rakastavat monet.

21 *Sananl. 11:12Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii,

mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!

22 *Ps. 7:15; 2. Tim. 1:16Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa?

Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!

23 *Sananl. 21:5Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä,

mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa,

mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.

25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja,

mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.

26 Herran pelossa on vahva varmuus

ja turva vielä lapsillekin.

27 *Sananl. 13:14Herran pelko on elämän lähde

kuoleman paulain välttämiseksi.

28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia,

väen vähyys ruhtinaan turmio.

29 Pitkämielisellä on paljon taitoa,

mutta pikavihaisen osa on hulluus.

30 *Saarn. 10:4Sävyisä sydän on ruumiin elämä,

mutta luulevaisuus on mätä luissa.

31 *Sananl. 17:5; Sananl. 22:2Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa,

mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.

32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa,

mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus,

ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.

34 Vanhurskaus kansan korottaa,

mutta synti on kansakuntien häpeä.

35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion,

mutta kunnoton hänen vihansa.

1 Toda mulher sábia edifica a sua casa;

mas a tola a derruba

com as próprias mãos.

2 O que anda na retidão

teme ao Senhor,

mas o que se desvia

de seus caminhos o despreza.

3 Na boca do tolo está

a punição da soberba,

mas os sábios

se conservam

pelos próprios lábios.

4 Não havendo bois

o estábulo fica limpo,

mas pela força do boi há

abundância de colheita.

5 A verdadeira testemunha não mentirá,

mas a testemunha falsa

se desboca em mentiras.

6 O escarnecedor busca sabedoria

e não acha nenhuma,

para o prudente, porém,

o conhecimento é fácil.

7 Vai-te de diante do homem insensato,

porque nele não acharás

lábios de conhecimento.

8 A sabedoria

do prudente é entender

o seu caminho,

mas a estultícia

dos insensatos é engano.

9 Os insensatos zombam do pecado,

mas entre os retos

há benevolência.

10 O coração conhece

a sua própria amargura,

e o estranho não

participará no íntimo

da sua alegria.

11 A casa dos ímpios se desfará,

mas a tenda dos retos florescerá.

12 Há um caminho que

ao homem parece direito,

mas o fim dele são

os caminhos da morte.

13 Até no riso

o coração sente dor

e o fim da alegria é tristeza.

14 O que no seu coração

comete deslize,

se enfada dos seus caminhos,

mas o homem bom

fica satisfeito

com o seu proceder.

15 O simples dá crédito

a cada palavra,

mas o prudente atenta

para os seus passos.

16 O sábio teme,

e desvia-se do mal,

mas o tolo se encoleriza,

e dá-se por seguro.

17 O que se indigna

à toa fará doidices,

e o homem de maus

intentos será odiado.

18 Os simples herdarão a estultícia,

mas os prudentes serão

coroados de conhecimento.

19 Os maus inclinam-se

diante dos bons,

e os ímpios diante

das portas dos justos.

20 O pobre é odiado

até pelo seu próximo,

porém os amigos dos ricos são muitos.

21 O que despreza

ao seu próximo peca,

mas o que se compadece

dos humildes é bem-aventurado.

22 Porventura não erram

os que praticam o mal?

Mas beneficência

e fidelidade haverá

para os que praticam o bem.

23 Em todo trabalho há proveito,

mas ficar só em palavras

leva à pobreza.

24 A coroa dos sábios é a sua riqueza,

a estultícia dos tolos

é só estultícia.

25 A testemunha verdadeira

livra as almas,

mas o que se desboca

em mentiras é enganador.

26 No temor do Senhor há firme confiança

e ele será um refúgio

para seus filhos.

27 O temor do Senhor

é fonte de vida,

para desviar dos laços da morte.

28 Na multidão do povo

está a glória do rei,

mas na falta de povo

a ruína do príncipe.

29 O que tarda em irar-se é

grande em entendimento,

mas o que é de espírito

impaciente mostra

a sua loucura.

30 O sentimento sadio

é vida para o corpo,

mas a inveja é

podridão para os ossos.

31 O que oprime o pobre

insulta àquele que o criou,

mas o que se compadece

do necessitado o honra.

32 Pela sua própria malícia

é lançado fora o perverso,

mas o justo até na morte

se mantém confiante.

33 No coração do prudente

a sabedoria permanece,

mas o que está no interior

dos tolos se faz conhecido.

34 A justiça exalta os povos,

mas o pecado é

a vergonha das nações.

35 O rei se alegra no servo prudente,

mas sobre o que o envergonha

cairá o seu furor.