1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika;

mitä, lupausteni poika?

3 *5. Moos. 17:17Älä anna voimaasi naisille,

vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

4 *Saarn. 10:16Ei sovi kuningasten, Lemuel,

ei sovi kuningasten viiniä juoda

eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"

5 *Jes. 5:22; Jes. 28:7Muutoin hän juodessaan unhottaa,

mitä säädetty on,

ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle

ja viiniä murhemielisille.

7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä

älköönkä enää vaivaansa muistelko.

8 *Job 29:12; Sananl. 24:11Avaa suusi mykän hyväksi,

oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

9 *Ps. 82:3; Jes. 1:17Avaa suusi, tuomitse oikein,

hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

10 *Sananl. 18:22; Sananl. 19:14Kelpo vaimon kuka löytää?

Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11 *Sananl. 12:4; Sananl. 14:1Hänen miehensä sydän häneen luottaa,

eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa,

kaikkina elinpäivinänsä.

13 Hän puuhaa villat ja pellavat

ja halullisin käsin askartelee.

14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen:

leipänsä hän noutaa kaukaa.

15 Kun yö vielä on, hän nousee

ja antaa ravinnon perheellensä,

piioilleen heidän osansa.

16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen,

istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17 Hän voimalla vyöttää kupeensa

ja käsivartensa vahvistaa.

18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin,

ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen

ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20 Hän avaa kätensä kurjalle,

ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta,

sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä;

hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa,

maanvanhinten seassa istuessansa.

24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy,

vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu,

ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin,

hänen kielellään on lempeä opetus.

27 Hän tarkkaa talonsa menoa,

eikä hän laiskan leipää syö.

28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa;

hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan,

mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".

30 *Sananl. 11:22Pettävä on sulous, kauneus katoavainen;

ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä,

hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

1 Palavras do rei Lemuel, a profecia que lhe ensinou a sua mãe.

2 Como, filho

meu? E como,

filho do meu ventre? E como,

filho dos meus votos?

3 Não dês às mulheres a tua força,

nem os teus caminhos

ao que destrói os reis.

4 Não é próprio dos reis, ó Lemuel,

não é próprio dos reis beber vinho,

nem dos príncipes

o desejar bebida forte;

5 Para que bebendo,

se esqueçam da lei,

e pervertam o direito

de todos os aflitos.

6 Dai bebida forte ao que

está prestes a perecer,

e o vinho aos amargurados

de espírito.

7 Que beba, e esqueça

da sua pobreza,

e da sua miséria

não se lembre mais.

8 Abre a tua boca a favor do mudo,

pela causa de todos que são

designados à destruição.

9 Abre a tua boca;

julga retamente;

e faze justiça aos pobres e aos necessitados.

10 Mulher virtuosa quem

a achará? O seu valor

muito excede ao de rubis.

11 O coração do seu marido

está nela confiado;

assim ele não necessitará de despojo.

12 Ela só lhe faz bem, e não mal,

todos os dias da sua vida.

13 Busca lã e linho,

e trabalha de boa

vontade com suas mãos.

14 Como o navio mercante,

ela traz de longe o seu pão.

15 Levanta-se, mesmo à noite,

para dar de comer aos da casa,

e distribuir a tarefa das servas.

16 Examina uma propriedade

e adquire-a;

planta uma vinha

com o fruto de suas mãos.

17 Cinge os seus lombos de força,

e fortalece os seus braços.

18 Vê que é boa a sua mercadoria;

e a sua lâmpada não

se apaga de noite.

19 Estende as suas mãos ao fuso,

e suas mãos pegam na roca.

20 Abre a sua mão ao pobre,

e estende as suas mãos

ao necessitado.

21 Não teme a neve na sua casa,

porque toda

a sua família está

vestida de escarlata.

22 Faz para si cobertas de tapeçaria;

seu vestido é de seda e de púrpura.

23 Seu marido é

conhecido nas portas,

e assenta-se

entre os anciãos da terra.

24 Faz panos de linho fino

e vende-os,

e entrega cintos aos mercadores.

25 A força e a honra

são seu vestido,

e se alegrará com o dia futuro.

26 Abre a sua boca com sabedoria,

e a lei da beneficência

está na sua língua.

27 Está atenta

ao andamento da casa,

e não come o pão da preguiça.

28 Levantam-se seus filhos

e chamam-na bem-aventurada;

seu marido também,

e ele a louva.

29 Muitas filhas têm procedido virtuosamente,

mas tu és, de todas,

a mais excelente!

30 Enganosa é a beleza

e vã a formosura,

mas a mulher que teme ao Senhor,

essa sim será louvada.

31 Dai-lhe do fruto das suas mãos,

e deixe o seu próprio

trabalho louvá-la nas portas.