1 Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma.

Näin puhuu se mies:

Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala;

olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.

2 Sillä järjetön olen minä mieheksi,

ei ole minulla ihmisymmärrystä;

3 enkä ole oppinut viisautta,

tullakseni tuntemaan Pyhintä.

4 *Job 38:4Kuka on noussut taivaaseen

ja astunut sieltä alas?

Kuka on koonnut kouriinsa tuulen?

Kuka on sitonut vedet vaipan sisään?

Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki?

Mikä on hänen nimensä

ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?

5 *Ps. 12:7; Ps. 18:31; Ps. 91:4Jokainen Jumalan sana on taattu;

hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

6 *5. Moos. 4:2; 5. Moos. 12:32Älä lisää hänen sanoihinsa mitään,

ettei hän vaatisi sinua tilille

ja ettet valhettelijaksi joutuisi.

7 Kahta minä sinulta pyydän,

älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:

8 *1. Tim. 6:8Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana.

Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna;

anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,

9 *5. Moos. 8:12; 5. Moos. 32:15etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi

ja sanoisi: "Kuka on Herra?"

ja etten köyhtyneenä varastaisi

ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

10 Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa;

muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.

11 Voi sukua, joka isäänsä kiroaa

eikä siunaa äitiänsä;

12 sukua, joka on omissa silmissään puhdas,

vaikka ei ole pesty liastansa!

13 Voi sukua — kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät

ja kuinka korskea silmänluonti —

14 sukua, jonka hampaat ovat miekkoja

ja leukaluut veitsiä

syödäksensä kurjat maasta pois

ja köyhät ihmisten joukosta!

15 Verenimijällä on kaksi tytärtä:

Anna vielä! Anna vielä!

Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa,

neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

16 *Sananl. 27:20tuonela,

hedelmätön kohtu,

maa, joka ei saa kylläänsä vedestä,

ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".

17 *5. Moos. 27:16Joka isäänsä pilkkaa

ja pitää halpana totella äitiänsä,

häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän,

ja kotkan poikaset syövät sen.

18 Kolme on minusta ylen ihmeellistä,

ja neljä on, joita en käsitä:

19 kotkan jäljet taivaalla,

käärmeen jäljet kalliolla,

laivan jäljet keskellä merta

ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.

20 Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet;

hän syö, pyyhkii suunsa

ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".

21 Kolmen alla järkkyy maa,

ja neljän alla ei se jaksa kestää:

22 *Sananl. 19:10; Saarn. 10:5orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee,

houkan, kun hän saa kyllälti leipää,

23 hyljityn alla, kun hän miehen saa,

ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä

syrjäyttää.

24 Neljä on maassa vähäisintä,

mutta viisaan viisasta silti:

25 *Sananl. 6:6Muurahaiset ovat voimaton kansa,

mutta he hankkivat leipänsä kesällä;

26 tamaanit ovat heikko kansa,

mutta he laittavat majansa kallioihin;

27 heinäsirkoilla ei ole kuningasta,

mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;

28 sisiliskoon voi tarttua käsin,

mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.

29 Kolmella on komea astunta,

ja neljä komeasti kulkee:

30 leijona, sankari eläinten joukossa,

joka ei vääjää ketään,

31 *Job 39:22hevonen, solakkakylki, tai kauris,

ja kuningas joukkonsa johdossa.

32 *Job 39:37; Miika 7:16Jos ylpeilit — olipa se houkkamaisuutta

tai harkittua — niin laske käsi suullesi.

33 Sillä maitoa pusertamalla saa voin,

nenää pusertamalla saa veren,

ja vihoja pusertamalla saa riidan.

1 Palavras de Agur, filho de Jaque, o masaíta,

que proferiu este homem a Itiel,

a Itiel e a Ucal:

2 Na verdade eu sou

o mais bruto dos homens,

nem mesmo tenho

o conhecimento de homem.

3 Nem aprendi

a sabedoria,

nem tenho o conhecimento do santo.

4 Quem subiu ao céu

e desceu? Quem encerrou

os ventos nos seus punhos?

Quem amarrou as águas

numa roupa? Quem estabeleceu

todas as extremidades

da terra? Qual é o seu nome?

E qual é o nome de seu filho,

se é que o sabes?

5 Toda a Palavra de Deus é pura;

escudo é para os que

confiam nele.

6 Nada acrescentes

às suas palavras,

para que não te repreenda

e sejas achado mentiroso.

7 Duas coisas te pedi;

não mas negues,

antes que morra:

8 Afasta de mim a vaidade

e a palavra mentirosa;

não me dês

nem a pobreza

nem a riqueza;

mantém-me do pão da minha porção de costume;

9 Para que, porventura,

estando farto não te negue,

e venha a dizer: Quem é o Senhor? Ou que,

empobrecendo,

não venha a furtar,

e tome o nome de Deus em vão.

10 Não acuses o servo

diante de seu senhor,

para que não te amaldiçoe

e tu fiques o culpado.

11 Há uma geração que

amaldiçoa a seu pai,

e que não bendiz a sua mãe.

12 Há uma geração que é pura

aos seus próprios olhos,

mas que nunca foi

lavada da sua imundícia.

13 Há uma geração cujos

olhos são altivos,

e as suas pálpebras

são sempre levantadas.

14 Há uma geração cujos

dentes são espadas,

e cujas queixadas são facas,

para consumirem da terra os aflitos,

e os necessitados dentre os homens.

15 A sanguessuga tem

duas filhas: Dá

e Dá. Estas três

coisas nunca se fartam;

e com a quarta,

nunca dizem: Basta!

16 A sepultura;

a madre estéril;

a terra que não se farta de água;

e o fogo; nunca dizem: Basta!

17 Os olhos que zombam do pai,

ou desprezam

a obediência à mãe,

corvos do ribeiro os arrancarão

e os filhotes

da águia os comerão.

18 Estas três coisas

me maravilham;

e quatro há que não conheço:

19 O caminho da águia no ar;

o caminho da cobra na penha;

o caminho do navio

no meio do mar;

e o caminho do homem

com uma virgem.

20 O caminho da mulher

adúltera é assim: ela come,

depois limpa a sua boca

e diz: Não fiz

nada de mal!

21 Por três coisas se

alvoroça a terra;

e por quatro que não pode suportar:

22 Pelo servo, quando reina;

e pelo tolo, quando vive na fartura;

23 Pela mulher odiosa,

quando é casada;

e pela serva,

quando fica herdeira da sua senhora.

24 Estas quatro coisas são

das menores da terra,

porém bem providas

de sabedoria:

25 As formigas não são um povo forte;

todavia no verão

preparam a sua comida;

26 Os coelhos são um povo débil;

e contudo,

põem a sua casa na rocha;

27 Os gafanhotos não têm rei;

e contudo todos saem,

e em bandos se repartem;

28 A aranha se pendura

com as mãos,

e está nos palácios dos reis.

29 Estes três têm um bom andar,

e quatro passeiam

airosamente;

30 O leão, o mais forte entre os animais,

que não foge de nada;

31 O galgo; o bode também;

e o rei a quem não se pode resistir.

32 Se procedeste loucamente,

exaltando-te,

e se planejaste o mal,

leva a mão à boca;

33 Porque o mexer do leite produz manteiga,

o espremer do nariz produz sangue;

assim o forçar da ira produz contenda.