Jó 3

Job epätoivon vallassa kiroaa syntymäpäivänsä.

1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; 2 Job lausui ja sanoi:

3 *Jer. 20:14"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin,

ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.

4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi;

älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö,

älköönkä valonsäde sille paistako.

5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä,

pilvi laskeutukoon sen päälle,

peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

6 Sen yön ryöstäköön pimeys;

älköön se iloitko vuoden päivien parissa,

älköön tulko kuukausien lukuun.

7 Katso, hedelmätön olkoon se yö,

älköön siinä riemuhuuto raikuko.

8 Kirotkoot sen päivänmanaajat,

ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

9 Pimentykööt sen kointähdet,

odottakoon se valoa, joka ei tule,

älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia

eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

11 *Job 10:18Miksi en kuollut heti äidin helmaan,

miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet,

minkätähden rinnat imeäkseni?

13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin,

nukkuisin ja saisin levätä

14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa,

jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa,

jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

16 tahi olisin olematon

niinkuin maahan kätketty keskoinen,

niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

17 *Jes. 57:2; Ilm. 14:13Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta,

siellä saavat uupuneet levätä;

18 kaikki vangit ovat rauhassa,

eivät kuule käskijän ääntä.

19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri,

orja on vapaa herrastansa.

20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa

ja elämää murhemielisille,

21 *Ilm. 9:6jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule,

jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti,

riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan —

23 *Job 19:8miehelle, jonka tie on ummessa,

jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

24 *Ps. 42:4; Ps. 80:6Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni,

valitukseni valuu kuin vesi.

25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi,

ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain,

tuli tuska jälleen."

Plaintes de Job

1 Après cela, Job ouvrit la bouche et *Jé 15:10;20:14.maudit le jour de sa naissance. 2 Il prit la parole et dit:

3 Périsse le jour où je suis né,

Et la nuit qui dit: Un enfant mâle est conçu!

4 Ce jour! Qu’il se change en ténèbres,

Que Dieu n’en ait point souci dans le ciel,

Et que la lumière ne rayonne plus sur lui!

5 Que l’obscurité et l’ombre de la mort s’en emparent,

Que des nuées établissent leur demeure au-dessus de lui,

Et que de noirs phénomènes l’épouvantent!

6 Cette nuit! Que les ténèbres en fassent leur proie,

Qu’elle disparaisse de l’année,

Qu’elle ne soit plus comptée parmi les mois!

7 Que cette nuit devienne stérile,

Que l’allégresse en soit bannie!

8 Qu’elle soit maudite par ceux qui maudissent les jours,

Par ceux qui savent exciter le léviathan!

9 Que les étoiles de son crépuscule s’obscurcissent,

Qu’elle attende en vain la lumière,

Et qu’elle ne voie point les paupières de l’aurore!

10 Car elle n’a pas fermé le sein qui me conçut,

Ni dérobé la souffrance à mes regards.

11 *Job 10:18.Pourquoi ne suis-je pas mort dans le ventre de ma mère?

Pourquoi n’ai-je pas expiré au sortir de ses entrailles?

12 Pourquoi ai-je trouvé des genoux pour me recevoir,

Et des mamelles pour m’allaiter?

13 Je serais couché maintenant, je serais tranquille,

Je dormirais, je reposerais,

14 Avec les rois et les grands de la terre,

Qui se bâtirent des mausolées,

15 Avec les princes qui avaient de l’or,

Et qui remplirent d’argent leurs demeures.

16 Ou je n’existerais pas, je serais comme un avorton caché,

Comme des enfants qui n’ont pas vu la lumière.

17 Là ne s’agitent plus les méchants,

Et là se reposent ceux qui sont fatigués et sans force;

18 Les captifs sont tous en paix,

Ils n’entendent pas la voix de l’oppresseur;

19 Le petit et le grand sont là,

Et l’esclave n’est plus soumis à son maître.

20 Pourquoi donne-t-il la lumière à celui qui souffre,

Et la vie à ceux qui ont l’amertume dans l’âme,

21 Qui espèrent en vain la mort,

Et qui la convoitent plus qu’un trésor,

22 Qui seraient transportés de joie

Et saisis d’allégresse, s’ils trouvaient le tombeau?

23 A l’homme qui ne sait où aller,

*Job 19:8.Et que Dieu cerne de toutes parts?

24 Mes soupirs sont ma nourriture,

Et mes cris se répandent comme l’eau.

25 Ce que je crains, c’est ce qui m’arrive;

Ce que je redoute, c’est ce qui m’atteint.

26 Je n’ai ni tranquillité, ni paix, ni repos,

Et le trouble s’est emparé de moi.