Jobin puheen jatkoa: Kadonnut on entinen onni, kurjuuteen joutuneena hän on kaikkien, yhteiskunnan hylkiöidenkin, pilkkana; tuskiensa vallassa ja Jumalan vainoamana hän ei saata olla valittamatta.
1 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat,
joiden isiä minä pidin liian halpoina
pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua
heidän kättensä voima,
koska heidän nuoruutensa tarmon on
vienyt 3 puute ja kova nälänhätä!
He kaluavat kuivaa maata,
jo ennestään autiota erämaata;
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä,
ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista;
heitä vastaan nostetaan hälytys
niinkuin varasta vastaan.
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa,
maakoloissa ja kallioluolissa.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat,
nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat —
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt,
jotka on hosuttu maasta pois.
9 Job 17:6; Ps. 69:12; Valit. 3:14,63Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi,
olen heidän jutuksensa joutunut;
10 Job 19:19he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas
eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen
ja nöyryyttänyt minut,
eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi;
he lyövät jalat altani
ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 He hävittävät minun polkuni,
ovat apuna minua tuhottaessa,
vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat,
raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan;
niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni,
ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 Ps. 42:5Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin,
kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani,
ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 Kaikkivallan voimasta
on minun verhoni muodottomaksi muuttunut:
se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 Ps. 7:6Hän on heittänyt minut lokaan,
ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 Ps. 13:2; Ps. 22:3Minä huudan sinua,
mutta sinä et vastaa minulle;
minä seison tässä,
mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 Sinä muutut tylyksi minulle,
vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen,
kiidätät minut menemään
ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 Ps. 90:3Niin, minä tiedän:
sinä viet minua kohti kuolemaa,
majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa
tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 Ps. 35:13; Room. 12:15Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa,
eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 Jer. 14:19Niin, minä odotin onnea,
mutta tuli onnettomuus;
minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta,
kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta;
minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 Ps. 102:7; Miika 1:8Minusta on tullut aavikkosutten veli
ja kamelikurkien kumppani.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni,
ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi
ja huiluni sävel itkun ääneksi."
1 Et maintenant!… je suis la risée de plus jeunes que moi,
De ceux dont je dédaignais de mettre les pères
Parmi les chiens de mon troupeau.
2 Mais à quoi me servirait la force de leurs mains?
Ils sont incapables d’atteindre la vieillesse.
3 Desséchés par la misère et la faim,
Ils fuient dans les lieux arides,
Depuis longtemps abandonnés et déserts;
4 Ils arrachent près des arbrisseaux les herbes sauvages,
Et ils n’ont pour pain que la racine des genêts.
5 On les chasse du milieu des hommes,
On crie après eux comme après des voleurs.
6 Ils habitent dans d’affreuses vallées,
Dans les cavernes de la terre et dans les rochers;
7 Ils hurlent parmi les buissons,
Ils se rassemblent sous les ronces.
8 Êtres vils et méprisés,
On les repousse du pays.
9 Job 17:6.Ps 69:13.La 3:14,63.Et maintenant, je suis l’objet de leurs chansons,
Je suis en butte à leurs propos.
10 Job 19:19.Ils ont horreur de moi, ils se détournent,
Ils me crachent au visage.
11 Ils n’ont plus de retenue et ils m’humilient,
Ils rejettent tout frein devant moi.
12 Ces misérables se lèvent à ma droite et me poussent les pieds,
Ils se fraient contre moi des sentiers pour ma ruine;
13 Ils détruisent mon propre sentier et travaillent à ma perte,
Eux à qui personne ne viendrait en aide;
14 Ils arrivent comme par une large brèche,
Ils se précipitent sous les craquements.
15 Les terreurs m’assiègent;
Ma gloire est emportée comme par le vent,
Mon bonheur a passé comme un nuage.
16 Et maintenant, mon âme s’épanche en mon sein,
Les jours de la souffrance m’ont saisi.
17 La nuit me perce et m’arrache les os,
La douleur qui me ronge ne se donne aucun repos,
18 Par la violence du mal mon vêtement perd sa forme,
Il se colle à mon corps comme ma tunique.
19 Dieu m’a jeté dans la boue,
Et je ressemble à la poussière et à la cendre.
20 Je crie vers toi, et tu ne me réponds pas;
Je me tiens debout, et tu me lances ton regard.
21 Tu deviens cruel contre moi,
Tu me combats avec la force de ta main.
22 Tu me soulèves, tu me fais voler au-dessus du vent,
Et tu m’anéantis au bruit de la tempête.
23 Car, je le sais, Hé 9:27.tu me mènes à la mort,
Au rendez-vous de tous les vivants.
24 Mais celui qui va périr n’étend-il pas les mains?
Celui qui est dans le malheur n’implore-t-il pas du secours?
25 Ps 35:13,14.Ro 12:15.N’avais-je pas des larmes pour l’infortuné?
Mon cœur n’avait-il pas pitié de l’indigent?
26 J’attendais le bonheur, et le malheur est arrivé;
J’espérais la lumière, et les ténèbres sont venues.
27 Mes entrailles bouillonnent sans relâche,
Les jours de la calamité m’ont surpris.
28 Je marche noirci, mais non par le soleil;
Je me lève en pleine assemblée, et je crie.
29 Ps 102:7.Je suis devenu le frère des chacals,
Le compagnon des autruches.
30 Ps 119:83.La 4:8;5:10.Ma peau noircit et tombe,
Mes os brûlent et se dessèchent.
31 Ma harpe n’est plus qu’un instrument de deuil,
Et mon chalumeau ne peut rendre que des sons plaintifs.
/images/a/Tcg2NiV7ce24OT6kCIQGR)
/images/a/a0208299-6f37-40a0-66e1-2576b9435f00)