Jó 23

Jobin vastaus: Elifaan todistelu ei ole oikea; Job tietää olevansa syytön Jumalan edessä ja valittaa sitä, ettei saa esittää oikeata asiaansa Jumalalle.

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua!

Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet,

jospa pääsisin hänen asunnolleen!

4 Minä esittäisin hänelle riita-asian

ja täyttäisin suuni todisteilla.

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi,

ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa?

Ei, hän vain tarkkaisi minua.

7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies,

ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä;

menen länteen, enkä häntä huomaa;

9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota,

jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

10 *Job 33:9; Ps. 17:3Sillä hän tietää, kussa minä kuljen.

Jos hän tutkisi minut,

kullan kaltaisena minä selviäisin.

11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt,

hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut,

hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt

tarkemmin kuin omat päätökseni.

13 *Ps. 115:3; Dan. 4:32Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää?

Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14 Niin, hän antaa täydellisesti

minulle määrätyn osan,

ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

15 Sentähden valtaa minut kauhu

hänen kasvojensa edessä;

kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni,

Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

17 Sillä en menehdy pimeän tähden,

en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

Réponse de Job à Éliphaz

1 Job prit la parole et dit:

2 Maintenant encore ma plainte est une révolte,

Mais la souffrance étouffe mes soupirs.

3 Oh! Si je savais où le trouver,

Si je pouvais arriver jusqu’à son trône,

4 Je plaiderais ma cause devant lui,

Je remplirais ma bouche d’arguments,

5 Je connaîtrais ce qu’il peut avoir à répondre,

Je verrais ce qu’il peut avoir à me dire.

6 Emploierait-il toute sa force à me combattre?

Ne daignerait-il pas au moins m’écouter?

7 Ce serait un homme droit qui plaiderait avec lui,

Et je serais pour toujours absous par mon juge.

8 Mais, si je vais à l’orient, il n’y est pas;

Si je vais à l’occident, je ne le trouve pas;

9 Est-il occupé au nord, je ne puis le voir;

Se cache-t-il au midi, je ne puis le découvrir.

10 Il sait néanmoins quelle voie j’ai suivie;

Et, s’il m’éprouvait, je sortirais pur comme l’or.

11 Mon pied s’est attaché à ses pas;

*Job 31:4, etc.J’ai gardé sa voie, et je ne m’en suis point détourné.

12 Je n’ai pas abandonné les commandements de ses lèvres;

J’ai fait plier ma volonté aux paroles de sa bouche.

13 Mais sa résolution est arrêtée; qui s’y opposera?

*Ps 115:3.Ce que son âme désire, il l’exécute.

14 Il accomplira donc ses desseins à mon égard,

Et il en concevra bien d’autres encore.

15 Voilà pourquoi sa présence m’épouvante;

Quand j’y pense, j’ai peur de lui.

16 Dieu a brisé mon courage,

Le Tout-Puissant m’a rempli d’effroi.

17 Car ce ne sont pas les ténèbres qui m’anéantissent,

Ce n’est pas l’obscurité dont je suis couvert.