Jó 32

Elihu esiintyy. Nuorena miehenä hän on tähän asti pysynyt vaiti antaakseen vanhojen puhua; mutta huomattuaan, että ystävät eivät kykene vastaamaan Jobille, hän ei voi olla väittelyyn puuttumatta. Henki pakottaa häntä puhumaan, ja hän tahtoo puhua suoraan, henkilöön katsomatta.

1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas, 2 *Job 27:5vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana, 3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä. 4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat. 5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi:

"Nuori minä olen iältäni,

ja te olette vanhat;

sentähden minä arkailin ja pelkäsin

ilmoittaa tietoani teille.

7 *Job 12:12Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä,

ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

8 Mutta onhan ihmisissä henki,

ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat,

eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

10 Sentähden minä sanon: Kuule minua;

minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

11 Katso, minä olen odottanut,

mitä teillä olisi sanomista,

olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne,

kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

12 Niin, minä tarkkasin teitä;

mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut,

ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

13 Älkää sanoko:

'Meitä vastassa on ilmetty viisaus,

vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut,

enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa;

sanat puuttuvat heiltä.

16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu,

kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

17 Vastaanpa minäkin osaltani,

minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

18 Sillä minä olen sanoja täynnä,

henki rinnassani ahdistaa minua.

19 Katso, minun rintani on kuin viini,

jolle ei reikää avata,

se on pakahtumaisillaan

niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta,

avata huuleni ja vastata.

21 En pidä kenenkään puolta

enkä ketään ihmistä imartele.

22 Sillä en osaa imarrella;

silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

Discours d’Élihu

1 Ces trois hommes cessèrent de répondre à Job, parce qu’il se regardait comme juste. 2 Alors s’enflamma de colère Élihu, fils de Barakeel de Buz, de la famille de Ram. Sa colère s’enflamma contre Job, parce qu’il se disait juste devant Dieu. 3 Et sa colère s’enflamma contre ses trois amis, parce qu’ils ne trouvaient rien à répondre et que néanmoins ils condamnaient Job. 4 Comme ils étaient plus âgés que lui, Élihu avait attendu jusqu’à ce moment pour parler à Job. 5 Mais, voyant qu’il n’y avait plus de réponse dans la bouche de ces trois hommes, Élihu s’enflamma de colère. 6 Et Élihu, fils de Barakeel de Buz, prit la parole et dit:

Je suis jeune, et vous êtes *Job 15:10.des vieillards;

C’est pourquoi j’ai craint, j’ai redouté

De vous faire connaître mon sentiment.

7 Je disais en moi-même: Les jours parleront,

Le grand nombre des années enseignera la sagesse.

8 *Job 12:13;38:36.Pr 2:6.Ec 2:26.Da 1:17;2:21.Mais en réalité, dans l’homme, c’est l’esprit,

Le souffle du Tout-Puissant, qui donne l’intelligence;

9 *Job 12:12.Ce n’est pas l’âge qui procure la sagesse,

Ce n’est pas la vieillesse qui rend capable de juger.

10 Voilà pourquoi je dis: Écoute!

Moi aussi, j’exposerai ma pensée.

11 J’ai attendu la fin de vos discours,

J’ai suivi vos raisonnements,

Votre examen des paroles de Job.

12 Je vous ai donné toute mon attention;

Et voici, aucun de vous ne l’a convaincu,

Aucun n’a réfuté ses paroles.

13 Ne dites pas cependant:

En lui nous avons trouvé la sagesse;

C’est Dieu qui peut le confondre, ce n’est pas un homme!

14 Il ne s’est pas adressé directement à moi:

Aussi lui répondrai-je tout autrement que vous.

15 Ils ont peur, ils ne répondent plus!

Ils ont la parole coupée!

16 J’ai attendu qu’ils eussent fini leurs discours,

Qu’ils s’arrêtassent et ne sussent que répliquer.

17 A mon tour, je veux répondre aussi,

Je veux dire aussi ce que je pense.

18 Car je suis plein de paroles,

L’esprit me presse au-dedans de moi;

19 Mon intérieur est comme un vin qui n’a pas d’issue,

Comme des outres neuves qui vont éclater.

20 Je parlerai pour respirer à l’aise,

J’ouvrirai mes lèvres et je répondrai.

21 Je n’aurai point égard à l’apparence,

Et je ne flatterai personne;

22 Car je ne sais pas flatter:

Mon créateur m’enlèverait bien vite.