Jó 17

Jobin puheen jatkoa: Hän odottaa puolustajakseen Jumalaa, joka ei voi sallia, että ymmärtämättömät ja sydämettömät ystävät pääsisivät voitolle hänestä, jonka tappio masentaisi oikeamieliset. Ystäväin on turha puhua hänelle toivosta: Kuolema on hänen ainoa toivonsa.

1 "Minun henkeni on rikki raastettu,

minun päiväni sammuvat,

kalmisto on minun osani.

2 Totisesti, pilkka piirittää minua

ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

3 *Sananl. 6:1Aseta puolestani pantti talteesi;

kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä

heidän sydämensä;

sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

5 Ystäviä kutsutaan osajaolle,

mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

6 *Job 30:9; Ps. 44:15; Valit. 3:14Minut on pantu kansoille sananlaskuksi;

silmille syljettäväksi minä olen tullut.

7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta,

ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät,

ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä,

ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne;

en löydä minä viisasta joukostanne.

11 Päiväni ovat menneet,

rauenneet ovat aivoitukseni,

mitä sydämeni ikävöitsi.

12 Yön he tekevät päiväksi;

valo muka lähenee pimeydestä.

13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni;

minä levitän vuoteeni pimeyteen,

14 *Job 25:6minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni',

ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

15 Missä on silloin minun toivoni,

ja kuka saa minun toivoani katsella?

16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa,

kun yhdessä lepäämme tomussa."

1 Mon souffle se perd,

Mes jours s’éteignent,

Le sépulcre m’attend.

2 Je suis environné de moqueurs,

Et mon œil doit contempler leurs insultes.

3 Sois auprès de toi-même ma caution;

Autrement, qui répondrait pour moi?

4 Car tu as fermé leur cœur à l’intelligence;

Aussi ne les laisseras-tu pas triompher.

5 On invite ses amis au partage du butin,

Et l’on a des enfants dont les yeux se consument.

6 *Job 30:5.Il m’a rendu la fable des peuples,

Et ma personne est un objet de mépris.

7 Mon œil est obscurci par la douleur;

Tous mes membres sont comme une ombre.

8 Les hommes droits en sont stupéfaits,

Et l’innocent se soulève contre l’impie.

9 Le juste néanmoins demeure ferme dans sa voie,

Celui qui a les mains pures se fortifie de plus en plus.

10 *Job 6:29.Mais vous tous, revenez à vos mêmes discours,

Et je ne trouverai pas un sage parmi vous.

11 *Job 7:6;9:25.Quoi! Mes jours sont passés, mes projets sont anéantis,

Les projets qui remplissaient mon cœur…

12 Et ils prétendent que la nuit c’est le jour,

Que la lumière est proche quand les ténèbres sont là!

13 C’est le séjour des morts que j’attends pour demeure,

C’est dans les ténèbres que je dresserai ma couche;

14 Je crie à la fosse: Tu es mon père!

Et aux vers: Vous êtes ma mère et ma sœur!

15 Mon espérance, où donc est-elle?

Mon espérance, qui peut la voir?

16 Elle descendra vers les portes du séjour des morts,

Quand nous irons ensemble reposer *Job 3:17,18,19;30:23,24.dans la poussière.