Jó 39

Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy.

1 (38:39)*Ps. 104:21"Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle

ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

2 (40) kun ne kyyristyvät luolissansa

ja ovat väijyksissä tiheikössä?

3 (41)*Ps. 145:15; Ps. 147:9; Matt. 6:26; Luuk. 12:24Kuka hankkii ravinnon kaarneelle,

kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen

ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

4 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat,

valvotko peurojen synnytyskipuja?

5 (2) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät,

ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

6 (3) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä

ja vapautuvat synnytystuskistaan.

7 (4) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla;

ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

8 (5)*Job 24:5Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi,

kuka irroittanut metsäaasin siteet,

9 (6) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi

ja suola-aron asuinsijaksi?

10 (7) Se nauraa kaupungin kohinalle,

ajajan huutoa se ei kuule;

11 (8) se tähystelee vuorilta laiduntansa

ja etsii kaikkea vihantaa.

12 (9)*4. Moos. 24:8Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan,

ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

13 (10) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle,

tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

14 (11) Voitko siihen luottaa,

siksi että sen voima on suuri,

voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

15 (12) Voitko uskoa, että se palajaa

ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

16 (13) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti,

mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä

haikaran hellyys?

17 (14) Se jättää munansa maahan,

hiekalle helteen haudottaviksi.

18 (15) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä

ja metsän eläimet polkea ne rikki.

19 (16)*Valit. 4:3Se on tyly poikasilleen,

niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;

hukkaan menee sen vaiva,

mutta ei se sitä pelkää.

20 (17) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille

ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

21 (18) Kun se kiitää ilmaa piesten,

nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

22 (19) Sinäkö annat hevoselle voiman,

puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

23 (20) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan?

Sen uljas korskunta on peljättävä.

24 (21) Se kuopii lakeutta ja iloitsee,

lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

25 (22) Se nauraa pelolle, ei säiky

eikä väisty miekan edestä.

26 (23) Sen yllä kalisee viini,

välkähtää keihäs ja peitsi.

27 (24) Käy jyrinä ja jytinä,

kun se laukaten taivalta ahmii;

ei mikään sitä pidätä sotatorven

pauhatessa.

28 (25) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha!

Jo kaukaa se vainuaa taistelun,

päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

29 (26) Sinunko ymmärryksesi voimasta

jalohaukka kohoaa korkealle,

levittää siipensä kohti etelää?

30 (27) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle

ja tekee pesänsä korkeuteen?

31 (28) Kalliolla se asuu ja yöpyy,

kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

32 (29) Sieltä se tähystelee saalista;

kauas katsovat sen silmät.

33 (30)*Matt. 24:28; Luuk. 17:37Sen poikaset särpivät verta,

ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."

34 (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:

35 (2)*Jes. 45:9"Tahtooko vikoilija riidellä

Kaikkivaltiasta vastaan?

Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"

36 (3) Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

37 (4) "Katso, minä olen siihen liian halpa;

mitäpä sinulle vastaisin?

Panen käteni suulleni;

38 (5) kerran minä olen puhunut,

enkä enää mitään virka,

kahdesti, enkä enää sitä tee."

1 *Ps 104:21.Chasses-tu la proie pour la lionne,

Et apaises-tu la faim des lionceaux,

2 Quand ils sont couchés dans leur tanière,

Quand ils sont en embuscade dans leur repaire?

3 *Ps 147:9.Mt 6:26.Qui prépare au corbeau sa pâture,

Quand ses petits crient vers Dieu,

Quand ils sont errants et affamés?

4 Sais-tu quand les chèvres sauvages font leurs petits?

*Ps 29:9.Observes-tu les biches quand elles mettent bas?

5 Comptes-tu les mois pendant lesquels elles portent,

Et connais-tu l’époque où elles enfantent?

6 Elles se courbent, laissent échapper leur progéniture,

Et sont délivrées de leurs douleurs.

7 Leurs petits prennent de la vigueur et grandissent en plein air,

Ils s’éloignent et ne reviennent plus auprès d’elles.

8 Qui met en liberté l’âne sauvage,

Et l’affranchit de tout lien?

9 *Job 24:5.Jé 2:24.J’ai fait du désert son habitation,

De la terre salée sa demeure.

10 Il se rit du tumulte des villes,

Il n’entend pas les cris d’un maître.

11 Il parcourt les montagnes pour trouver sa pâture,

Il est à la recherche de tout ce qui est vert.

12 Le buffle veut-il être à ton service?

Passe-t-il la nuit vers ta crèche?

13 L’attaches-tu par une corde pour qu’il trace un sillon?

Va-t-il après toi briser les mottes des vallées?

14 Te reposes-tu sur lui, parce que sa force est grande?

Lui abandonnes-tu le soin de tes travaux?

15 Te fies-tu à lui pour la rentrée de ta récolte?

Est-ce lui qui doit l’amasser dans ton aire?

16 L’aile de l’autruche se déploie joyeuse;

On dirait l’aile, le plumage de la cigogne.

17 Mais l’autruche abandonne ses œufs à la terre,

Et les fait chauffer sur la poussière;

18 Elle oublie que le pied peut les écraser,

Qu’une bête des champs peut les fouler.

19 Elle est dure envers ses petits comme s’ils n’étaient point à elle;

Elle ne s’inquiète pas de l’inutilité de son enfantement.

20 Car Dieu lui a refusé la sagesse,

Il ne lui a pas donné l’intelligence en partage.

21 Quand elle se lève et prend sa course,

Elle se rit du cheval et de son cavalier.

22 Est-ce toi qui donnes la vigueur au cheval,

Et qui revêts son cou d’une crinière flottante?

23 Le fais-tu bondir comme la sauterelle?

Son fier hennissement répand la terreur.

24 Il creuse le sol et se réjouit de sa force,

Il s’élance au-devant des armes;

25 Il se rit de la crainte, il n’a pas peur,

Il ne recule pas en face de l’épée.

26 Sur lui retentit le carquois,

Brillent la lance et le javelot.

27 Bouillonnant d’ardeur, il dévore la terre,

Il ne peut se contenir au bruit de la trompette.

28 Quand la trompette sonne, il dit: En avant!

Et de loin il flaire la bataille,

La voix tonnante des chefs et les cris de guerre.

29 Est-ce par ton intelligence que l’épervier prend son vol,

Et qu’il étend ses ailes vers le midi?

30 Est-ce par ton ordre que l’aigle s’élève,

*Jé 49:16. Ab v. 4.Et qu’il place son nid sur les hauteurs?

31 C’est dans les rochers qu’il habite, qu’il a sa demeure,

Sur la cime des rochers, sur le sommet des monts.

32 De là il épie sa proie,

Il plonge au loin les regards.

33 Ses petits boivent le sang;

*Mt 24:28.Lu 17:37.Et là où sont des cadavres, l’aigle se trouve.

34 L’Éternel, s’adressant à Job, dit:

35 Celui qui dispute contre le Tout-Puissant est-il convaincu?

Celui qui conteste avec Dieu a-t-il une réplique à faire?

36 Job répondit à l’Éternel et dit:

37 Voici, je suis trop peu de chose; que te répliquerais-je?

*Ps 39:10.Je mets la main sur ma bouche.

38 J’ai parlé une fois, je ne répondrai plus;

Deux fois, je n’ajouterai rien.