Jó 19

Job se plaint de ses amis, espérant de voir son Rédempteur.

1 Mais Job répondit, et dit : 2 Jusqu’à quand affligerez-vous mon âme, et m’accablerez-vous de paroles ? 3 Vous avez déjà par dix fois tâché de me couvrir de confusion. N’avez-vous point honte de vous roidir ainsi contre moi ? 4 Mais quand il serait vrai que j’aurais péché, la faute serait pour moi. 5 Mais si absolument vous voulez parler avec hauteur contre moi, et me reprocher mon opprobre ; 6 Sachez donc que c’est Dieu qui m’a renversé, et qui a tendu son filet autour de moi. 7 Voici je crie pour la violence qui m’est faite, et je ne suis point exaucé ; je m’écrie, et il n’y a point de jugement. 8 Il a fermé son chemin, tellement que je ne saurais passer ; et il a mis les ténèbres sur mes sentiers. 9 Il m’a dépouillé de ma gloire, il m’a ôté la couronne de dessus la tête. 10 Il m’a détruit de tous côtés, et je m’en vais ; il a fait disparaître mon espérance comme celle d’un arbre que l’on arrache. 11 Il s’est enflammé de colère contre moi, et m’a traité comme un de ses ennemis. 12 Ses troupes sont venues ensemble, et elles ont dressé leur chemin contre moi, et se sont campées autour de ma tente. 13 Il a fait retirer loin de moi mes frères ; et ceux qui me connaissaient se sont fort éloignés de moi. 14 Mes proches m’ont abandonné, et ceux que je connaissais m’ont oublié. 15 Ceux qui demeuraient dans ma maison et mes servantes, m’ont tenu pour un inconnu, et m’ont réputé comme étranger. 16 J’ai appelé mon serviteur, mais il ne m’a point répondu, quoique je l’aie supplié de ma propre bouche. 17 Mon haleine est devenue odieuse à ma femme ; quoique je la supplie par les enfants de mon ventre. 18 Même les petits me méprisent, et si je me lève ils parlent contre moi. 19 Tous ceux à qui je déclarais mes secrets, m’ont en abomination ; et tous ceux que j’aimais se sont tournés contre moi. 20 Mes os sont attachés à ma peau et à ma chair, et il ne me reste d’entier que la peau de mes dents. 21 Ayez pitié de moi, ayez pitié de moi, vous mes amis ; car la main de Dieu m’a frappé. 22 Pourquoi me poursuivez-vous comme le Dieu Fort me poursuit, sans pouvoir vous rassasier de ma chair ? 23 Plût à Dieu que maintenant mes discours fussent écrits ! Plût à Dieu qu’ils fussent gravés dans un livre ; 24 Avec une touche de fer, et sur du plomb, et qu’ils fussent taillés sur une pierre de roche à perpétuité ! 25 Car je sais que mon Rédempteur est vivant, et qu’il demeurera le dernier sur la terre. 26 Et lorsqu’après ma peau ceci aura été rongé, je verrai Dieu de ma chair, 27 Je le verrai moi-même, et mes yeux le verront, et non un autre. Mes reins se consument dans mon sein. 28 Vous devriez plutôt dire : Pourquoi le persécutons-nous ? puisque le fondement de mes paroles se trouve en moi. 29 Ayez peur de l’épée ; car la fureur avec laquelle vous me persécutez, est du nombre des iniquités qui attirent l’épée ; c’est pourquoi sachez qu’il y a un jugement.

Jobin vastaus: Hän torjuu ystäväin häväistyksen ja uudistaa väitteensä, että Jumala on tehnyt hänelle vääryyttä; hän on kurjassa tilassaan kaikkien hylkäämä, mutta tietää, että hänen lunastajansa elää.

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani

ja runtelette minua sanoillanne?

3 *Job 16:20Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet,

häpeämättä te minua rääkkäätte.

4 Olenko todella hairahtunut,

yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan

ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

6 Tietäkää siis,

että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä

ja on kietonut minut verkkoonsa.

7 *Job 30:20Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!'

enkä saa vastausta;

huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

8 *Job 3:23; Valit. 3:5Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse,

ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

9 Hän on riisunut minulta kunniani

ja ottanut kruunun minun päästäni.

10 Hän repi minut maahan joka puolelta,

niin että olen mennyttä,

ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

11 *Job 13:24; Job 16:9; Job 33:10; Valit. 2:5Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan

ja piti minua vihollisenansa.

12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä

ja tekivät tiensä minua vastaan

ja leiriytyivät minun majani ympärille.

13 *Ps. 31:12; Ps. 38:12; Ps. 88:9,19Veljeni hän on minusta loitontanut;

tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

14 Läheiseni ovat minusta luopuneet,

ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni

pitävät minua muukalaisena,

minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa;

minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,

hajuni on äitini pojista ilkeä.

18 *Job 30:1Poikasetkin halveksivat minua;

kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

19 *Ps. 41:10; Ps. 55:13; Ps. 88:9Kaikki seuratoverini inhoavat minua,

ja ne, joita minä rakastin,

ovat kääntyneet minua vastaan.

20 *Job 30:30; Ps. 102:6Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni,

eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,

sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,

ettekä saa kylläänne minun lihastani?

23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,

jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

24 rautataltalla ja lyijyllä

hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

25 *Jes. 41:14; Hoos. 13:14Mutta minä tiedän lunastajani elävän,

ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

26 *1. Kor. 13:12Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu

ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

27 *Ps. 17:15; 1. Joh. 3:2Hänet olen minä näkevä apunani;

minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.

Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'

— minusta muka löydetään asian juuri —

29 *Matt. 5:22niin peljätkää miekkaa,

sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä,

tietääksenne, että tuomari on."