Jó 20

Discours de Tsophar sur le sort des méchants.

1 Alors Tsophar Nahamathite prit la parole, et dit : 2 C’est à cause de cela que mes pensées diverses me poussent à répondre, et que cette promptitude est en moi. 3 J’ai entendu la correction dont tu veux me faire honte, mais mon esprit tirera de mon intelligence la réponse pour moi. 4 Ne sais-tu pas que de tout temps, et depuis que Dieu a mis l’homme sur la terre, 5 Le triomphe des méchants est de peu de durée, et que la joie de l’hypocrite n’est que pour un moment ? 6 Quand sa hauteur monterait jusqu’aux cieux, et que sa tête atteindrait jusqu’aux nues, 7 Il périra pour toujours comme ses ordures ; et ceux qui l’auront vu, diront : Où est-il ? 8 Il s’en sera envolé comme un songe, et on ne le trouvera plus ; et il s’enfuira comme une vision de nuit. 9 L’oeil qui l’aura vu ne le verra plus ; et son lieu ne le contemplera plus. 10 Ses enfants feront la cour aux pauvres ; et ses mains restitueront ce qu’il aura ravi par violence. 11 Ses os seront pleins de la punition des péchés de sa jeunesse, et elle reposera avec lui dans la poudre. 12 Si le mal est doux à sa bouche, et s’il le cache sous sa langue ; 13 S’il l’épargne, et ne le rejette point, mais le retient dans son palais ; 14 Ce qu’il mangera se changera dans ses entrailles en un fiel d’aspic. 15 Il a englouti les richesses, mais il les vomira, et le Dieu Fort les jettera hors de son ventre. 16 Il sucera le venin de l’aspic, et la langue de la vipère le tuera. 17 Il ne verra point les ruisseaux des fleuves, ni les torrents de miel et de beurre. 18 Il rendra ce qu’il aura acquis par des vexations, et il ne l’engloutira point ; il le rendra selon sa juste valeur, et il ne s’en réjouira point. 19 Parce qu’il aura foulé les pauvres et les aura abandonnés, il aura ruiné sa maison, bien loin de la bâtir. 20 Certainement il n’en sentira point de contentement en son ventre, et il ne sauvera rien de ce qu’il aura tant convoité. 21 Il ne lui restera rien à manger, c’est pourquoi il ne s’attendra plus à son bien. 22 Après que la mesure de ses biens aura été remplie, il sera dans la misère ; toutes les mains de ceux qu’il aura opprimés se jetteront sur lui. 23 S’il a eu de quoi remplir son ventre, Dieu lui fera sentir l’ardeur de sa colère, et la fera pleuvoir sur lui et sur sa viande. 24 S’il s’enfuit de devant les armes de fer, l’arc d’airain le transpercera. 25 Le trait décoché contre lui sortira tout au travers de son corps, et le fer étincelant sortira de son fiel ; toute sorte de frayeur marchera sur lui. 26 Toutes les ténèbres seront renfermées dans ses demeures les plus secrètes ; un feu qu’on n’aura point soufflé, le consumera ; l’homme qui restera dans sa tente sera malheureux. 27 Les cieux découvriront son iniquité, et la terre s’élèvera contre lui. 28 Le revenu de sa maison sera transporté ; tout s’écoulera au jour de la colère de Dieu contre lui. 29 C’est là la portion que Dieu réserve à l’homme méchant, et l’héritage qu’il aura de Dieu pour ses discours.

Soofarin toinen puhe: Jobin väitteet eivät kumoa sitä, että jumalattoman onni on lyhytaikainen ja pettäväinen.

1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen,

moisesta minun mieleni kuohuu.

3 *Job 15:2Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla,

mutta minun ymmärrykseni henki

antaa minulle vastauksen.

4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti,

siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen,

ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.

6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen

ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,

7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi

oman likansa lailla;

jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'

8 *Ps. 73:20Niinkuin uni hän lentää pois,

eikä häntä enää löydetä,

ja hän häipyy kuin öinen näky.

9 *2. Moos. 14:13Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää,

eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät,

hänen kättensä on annettava pois

hänen omaisuutensa.

11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa,

mutta sen täytyi mennä maata

multaan hänen kanssansa.

12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan,

niin että hän kätkee sen kielensä alle,

13 säästää sitä eikä siitä luovu,

vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,

14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään,

tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.

15 Hän nieli rikkautta,

ja hänen täytyy se oksentaa pois,

Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.

16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi,

kyyn kieli hänet tappaa.

17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja,

ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.

18 *5. Moos. 28:30Hänen on annettava pois hankkimansa,

eikä hän saa sitä itse niellä;

ei ole hänen ilonsa

hänen voittamansa rikkauden veroinen.

19 *Jes. 5:8Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa

ja heitti heidät siihen,

hän ryösti itselleen talon,

eikä saa siinä rakennella.

20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän,

mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.

21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan,

sentähden hänen onnensa ei kestä.

22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä,

häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

23 *Ps. 11:6Kun hän on täyttämässä vatsaansa,

lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun

ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.

24 Jos hän pakenee rautavaruksia,

niin lävistää hänet vaskijousi;

25 kun hän vetää ulos selästään nuolen,

käy hänen sappensa lävitse miekan salama.

Kauhut valtaavat hänet,

26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen.

Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta,

se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.

27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa,

maa nousee häntä vastaan.

28 Minkä hänen talonsa tuotti,

menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

29 *Job 27:13Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta,

perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."