Jó 31

Job se justifie de tous les crimes qu’on lui aurait pu imputer.

1 J’avais fait accord avec mes yeux ; comment aurais-je donc arrêté mes regards sur une vierge ? 2 Et quelle serait la portion que Dieu m’aurait envoyée d’en haut, et quel eût été l’héritage que le Tout-puissant m’eût envoyé des hauts lieux ? 3 La perdition n’est-elle pas pour l’injuste, et les accidents étranges pour les ouvriers d’iniquité ? 4 N’a-t-il pas vu lui-même mes voies, et n’a-t-il pas compté toutes mes démarches ? 5 Si j’ai marché dans le mensonge, et si mon pied s’est hâté à tromper, 6 Qu’on me pèse dans des balances justes, et Dieu connaîtra mon intégrité. 7 Si mes pas se sont détournés du droit chemin, et si mon coeur a marché après mes yeux, et si quelque tache s’est attachée à mes mains, 8 Que je sème, et qu’un autre mange ce que j’aurai semé ; et que tout ce que j’aurai fait produire, soit déraciné ! 9 Si mon coeur a été séduit après quelque femme, et si j’ai demeuré en embûche à la porte de mon prochain, 10 Que ma femme soit déshonorée par un autre, et qu’elle soit prostituée à d’autres ! 11 Vu que c’est une méchanceté préméditée, une de ces iniquités qui sont toutes jugées. 12 Car c’est un feu qui dévore jusqu’à consumer, et qui aurait déraciné tout mon revenu. 13 Si j’ai refusé de faire droit à mon serviteur ou à ma servante, quand ils ont contesté avec moi ; 14 Car qu’eussé-je fait, quand le Dieu Fort se fût levé ? et quand il m’en eût demandé compte, que lui aurais-je répondu ? 15 Celui qui m’a formé dans le ventre, ne les a-t-il pas faits aussi ? et ne nous a-t-il pas tous formés de la même manière dans la matrice ? 16 Si j’ai refusé aux pauvres ce qu’ils ont désiré ; si j’ai fait consumer les yeux de la veuve ; 17 Si j’ai mangé seul mes morceaux, et si l’orphelin n’en a point mangé ; 18 (Car dès ma jeunesse il a été élevé avec moi, comme chez son père, et dès le ventre de ma mère j’ai conduit l’orphelin.) 19 Si j’ai vu un homme périr faute d’être vêtu, et le pauvre faute de couverture ; 20 Si ses reins ne m’ont point béni, et s’il n’a pas été échauffé de la laine de mes agneaux ; 21 Si j’ai levé la main contre l’orphelin, quand j’ai vu à la porte, que je pouvais l’aider ; 22 Que l’os de mon épaule tombe et que mon bras soit cassé, et séparé de l’os auquel il est joint ! 23 Car j’ai eu frayeur de l’orage du Dieu Fort, et je ne saurais subsister devant sa majesté. 24 Si j’ai mis mon espérance en l’or, et si j’ai dit au fin or : Tu es ma confiance ; 25 Si je me suis réjoui de ce que mes biens étaient multipliés, et de ce que ma main en avait trouvé abondamment ; 26 Si j’ai regardé le soleil lorsqu’il brillait le plus, et la lune marchant noblement ; 27 Et si mon coeur a été séduit en secret, et si ma main a baisé ma bouche ; 28 (Ce qui est aussi une iniquité toute jugée ; car j’eusse renié le Dieu d’en haut.) 29 Si je me suis réjoui du malheur de celui qui me haïssait ; si j’ai sauté de joie quand il lui est arrivé du mal. 30 Je n’ai pas même permis à ma langue de pécher, en demandant sa mort avec imprécation. 31 Et les gens de ma maison n’ont point dit : Qui nous donnera de sa chair ? nous n’en saurions être rassasiés. 32 L’étranger n’a point passé la nuit dehors ; j’ai ouvert ma porte au passant. 33 Si j’ai caché mon péché comme Adam, pour couvrir mon iniquité en me flattant. 34 Quoique je pusse me faire craindre à une grande multitude, toutefois le moindre qui fût dans les familles m’inspirait de la crainte, et je me tenais dans le silence, et ne sortais point de la porte. 35 Ô ! s’il y avait quelqu’un qui voulût m’entendre. Tout mon désir est que le Tout-puissant me réponde, et que ma partie adverse fasse un écrit contre moi. 36 Si je ne le porte sur mon épaule, et si je ne l’attache comme une couronne. 37 Je lui raconterais tous mes pas, je m’approcherais de lui comme d’un Prince. 38 Si ma terre crie contre moi, et si ses sillons pleurent ; 39 Si j’ai mangé son fruit sans argent ; si j’ai tourmenté l’esprit de ceux qui la possédaient. 40 Qu’elle me produise des épines au lieu de blé, et de l’ivraie au lieu d’orge. C’est ici la fin des paroles de Job.

Jobin puheen jatkoa: Hän vakuuttaa vaeltaneensa kaikessa nuhteettomasti ja on valmis astumaan Jumalan eteen todistaakseen syyttömyytensä.

1 *Matt. 5:28"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa:

kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä,

minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3 Tuleehan väärälle turmio

ja onnettomuus väärintekijöille.

4 *2. Aik. 16:9; Job 34:21; Sananl. 5:21; Jer. 32:19Eikö hän näkisi minun teitäni

ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin,

jos jalkani kiiruhti petokseen,

6 *Job 13:18punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla,

ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä

ja minun sydämeni seurasi silmiäni

tahi tahra tarttui minun käsiini,

8 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:38niin syököön toinen, mitä minä kylvän,

ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon

ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle,

ja halailkoot häntä muut;

11 *5. Moos. 22:22sillä se olisi ollut ilkityö

ja raskaasti rangaistava rikos,

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka

ja hävittäisi kaiken saatuni.

13 Jos minä pidin halpana

palvelijani ja palvelijattareni oikeuden,

kun heillä oli riita minun kanssani,

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi,

ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15 *Ps. 139:13; Sananl. 14:31; Sananl. 17:5; Sananl. 22:2; Ef. 6:9Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,

luonut häntäkin,

eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16 Olenko minä kieltänyt

vaivaisilta heidän toivomuksensa

ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17 *Jes. 58:7Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,

orvonkin saamatta syödä siitä?

18 En, vaan nuoruudestani saakka

minä kasvatin häntä niinkuin oma isä

ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna

ja köyhän verhoa vailla,

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet

eikä hän saanut lämmitellä minun

karitsaini villoilla,

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle,

kun näin puoltani pidettävän portissa,

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani,

ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä

turmiota Jumalalta,

enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24 *Ps. 62:11; Mark. 10:24; 1. Tim. 6:17Jos minä panin uskallukseni kultaan

ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri

ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,

ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27 *5. Moos. 4:19sydämeni antautui salaa vieteltäväksi

ja käteni niille suudelmia heitti,

28 *5. Moos. 17:3niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,

sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29 *Sananl. 24:17Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,

riemusta hykähtänyt,

kun häntä onnettomuus kohtasi?

30 *Matt. 5:44; Room. 12:14En ole sallinut suuni syntiä tehdä,

kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,

että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32 *Hebr. 13:2; 1. Piet. 4:9Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää;

minä pidin oveni auki tielle päin.

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani,

kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34 *2. Moos. 23:2säikkyen suurta joukkoa

ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten,

niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35 *Job 23:3Oi, jospa joku kuuntelisi minua!

Katso, tuossa on puumerkkini!

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin,

sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani

ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38 Jos peltoni huusi minua vastaan

ja sen vaot kaikki itkivät,

39 jos kulutin sen voiman maksamatta

ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita

ja ohran sijasta rikkaruohoa."

Tähän päättyvät Jobin puheet.