Suite du discours d’Elihu.
1 C’est pourquoi, Job, écoute, je te prie, mon discours, et prête l’oreille à toutes mes paroles. 2 Voici maintenant, j’ouvre ma bouche, ma langue parle dans mon palais. 3 Mes paroles répondront à la droiture de mon coeur, et mes lèvres prononceront une doctrine pure. 4 L’esprit du Dieu Fort m’a fait, et le souffle du Tout-puissant m’a donné la vie. 5 Si tu peux, réponds-moi, dresse-toi contre moi, demeure ferme. 6 Voici, je suis pour le Dieu Fort ; selon que tu en as parlé ; j’ai aussi été formé de la terre tout comme toi. 7 Voici, ma frayeur ne te troublera point, et ma main ne s’appesantira point sur toi. 8 Quoi qu’il en soit, tu as dit, moi l’entendant, et j’ai ouï la voix de tes discours, disant : 9 Je suis pur, et sans péché ; je suis net, et il n’y a point d’iniquité en moi. 10 Voici, il a cherché à rompre avec moi, il me tient pour son ennemi. 11 Il a mis mes pieds aux ceps, il épie tous mes chemins. 12 Voici, je te réponds qu’en cela tu n’as pas été juste ; car Dieu sera toujours plus grand que l’homme mortel. 13 Pourquoi donc as-tu plaidé contre lui ? car il ne rend pas compte de toutes ses actions. 14 Bien que le Dieu Fort parle une première fois, et une seconde fois à celui qui n’aura pas pris garde à la première ; 15 Par des songes, par des visions de nuit, quand un profond sommeil tombe sur les hommes, et lorsqu’ils dorment dans leur lit ; 16 Alors il ouvre l’oreille aux hommes, et scelle leur châtiment. 17 Afin de détourner l’homme d’une mauvaise action, et de rabaisser la fierté de l’homme. 18 Ainsi il garantit son âme de la fosse, et sa vie, de l’épée. 19 L’homme est aussi châtié par des douleurs dans son lit, et tous ses os sont brisés. 20 Alors sa vie lui fait avoir en horreur le pain, et son âme la viande désirable. 21 Sa chair est tellement consumée qu’elle ne paraît plus ; et ses os sont tellement brisés, qu’on n’y connaît plus rien. 22 Son âme approche de la fosse, et sa vie, des choses qui font mourir. 23 Que s’il y a pour cet homme-là un messager, qui parle pour lui, (un d’entre mille) qui manifeste à cet homme son devoir, 24 Alors il aura pitié de lui, et il dira : Garantis-le, afin qu’il ne descende pas dans la fosse ; j’ai trouvé la propitiation. 25 Sa chair deviendra plus délicate qu’elle n’était dans son enfance, et il sera rajeuni. 26 Il fléchira Dieu par ses prières, et Dieu s’apaisera envers lui, et lui fera voir sa face avec joie, et lui rendra sa justice. 27 Il regardera vers les hommes, et dira : J’avais péché, j’avais renversé le droit, et cela ne m’avait point profité. 28 Mais Dieu a garanti mon âme, afin qu’elle ne passât point par la fosse, et ma vie voit la lumière. 29 Voilà, le Dieu Fort fait toutes ces choses, deux et trois fois envers l’homme ; 30 Pour retirer son âme de la fosse, afin qu’elle soit éclairée de la lumière des vivants. 31 Sois attentif, Job, écoute-moi ; tais-toi, et je parlerai. 32 Et si tu as de quoi parler, réponds-moi, parle ; car je désire de te justifier. 33 Sinon, écoute-moi, tais-toi, et je t’enseignerai la sagesse.
Elihun ensimmäisen puheen jatkoa: Job on väärässä väittäessään Jumalan kohtelevan häntä, viatonta ihmistä, vihollisenaan; Jumala tarkoittaa ihmisen parasta, tahtoo kasvattaa häntä ja pelastaa hänet.
1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani,
ja ota korviisi kaikki minun sanani.
2 Katso, minä olen avannut suuni,
kieleni puhuu suulakeni alla.
3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani;
mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.
4 Jumalan henki on minut luonut,
ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.
5 Vastaa minulle, jos taidat;
varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.
6 1. Moos. 2:7; Job 10:9; Saarn. 12:7Katso, Jumalan edessä
minä olen samanlainen kuin sinä:
hyppysellinen savea olen minäkin.
7 Katso, ei käy minusta kauhu,
joka sinut peljästyttää,
eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.
8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen,
minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:
9 Job 9:21; Job 16:17; Job 23:10; Job 27:5'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa;
olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.
10 Job 13:24; Job 16:9; Job 19:11Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan,
hän pitää minua vihollisenansa;
11 Job 13:27hän panee minun jalkani jalkapuuhun,
vartioitsee kaikkia minun polkujani.'
12 Katso, sinä et ole oikeassa —
niin minä vastaan sinulle —
sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.
13 Jes. 40:13Miksi olet riidellyt häntä vastaan,
jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?
14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella;
sitä vain ei huomata.
15 Unessa, öisessä näyssä,
kun raskas uni valtaa ihmiset
ja he nukkuvat vuoteillansa,
16 Job 36:10silloin hän avaa ihmisten korvat
ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,
17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta
ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta
ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa,
kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,
20 ja hänen henkensä inhoaa leipää
ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin,
ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.
22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa
ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
23 Hebr. 1:14Jos silloin on hänen puolellansa enkeli,
välittäjä, yksi tuhansista,
todistamassa ihmisen puolesta
hänen vilpittömyyttään,
24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo:
'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan;
minä olen saanut lunastusmaksun'.
25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu
nuoruuden voimaa,
hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.
26 Ps. 50:15; Jes. 58:9Hän rukoilee Jumalaa,
ja Jumala mielistyy häneen
ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan;
niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo:
'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean,
mutta ei sitä kostettu minulle;
28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan,
ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.
29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala
kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30 Ps. 56:14; Ps. 103:4palauttaakseen hänen sielunsa haudasta
ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.
31 Tarkkaa, Job, kuule minua;
vaikene ja anna minun puhua.
32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa,
niin vastaa minulle;
puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.
33 Ellei, niin kuule minua;
vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."