1 Viešpatie, išgirsk mano maldą, ir mano šauksmas tepasiekia Tave.

2 Neslėpk savo veido nuo manęs tą dieną, kai esu varge. Palenk į mane savo ausį, kai šaukiuosi, skubėk man atsakyti.

3 Mano dienos pranyksta kaip dūmai, mano kaulai kaip židinys dega.

4 Kaip pakirsta žolė mano širdis džiūsta; aš pamirštu valgyti.

5 Nuo skaudžių aimanų oda prilipo prie mano kaulų.

6 Esu panašus į dykumų pelikaną, į pelėdą griuvėsiuose.

7 Nemiegu ir esu vienišas kaip paukštis ant stogo.

8 Priešai mane užgaulioja, ir mano vardas jiems tapo keiksmažodžiu.

9 Pelenus valgau kaip duoną ir su ašaromis maišau savo gėrimą

10 dėl Tavo rūstybės ir pykčio, nes Tu mane pakėlei ir nubloškei žemėn.

11 Mano dienos yra tartum ištįsęs šešėlis, ir aš lyg žolė džiūstu.

12 Bet Tu, Viešpatie, pasiliksi per amžius; Tave minės visos kartos.

13 Tu pakilsi ir pasigailėsi Siono, nes atėjo metas jam suteikti malonę.

14 Tavo tarnams jo akmenys meilūs, jiems gaila jo dulkių.

15 Tavo vardo, Viešpatie, bijos pagonys ir Tavo šlovės­pasaulio karaliai.

16 Kai Viešpats atstatys Sioną, Jis pasirodys savo šlovėje;

17 apleistųjų maldas Jis išklausys, jų prašymų nepaniekins.

18 Tai tebūna užrašyta ateisiančiai kartai, kad tauta, kuri bus sukurta, girtų Viešpatį.

19 Iš savo šventos aukštybės Viešpats pažvelgė žemyn, iš dangaus pažiūrėjo į žemę,

20 kad išgirstų belaisvių dejones, išlaisvintų mirčiai skirtuosius,

21 kad Sione būtų skelbiamas Viešpaties vardas ir girtų Jį Jeruzalėje,

22 kai susiburs karalystės ir tautos tarnauti Viešpačiui.

23 Jis susilpnino mane kelionėje, sutrumpino mano gyvenimo dienas.

24 Aš sakiau: "Mano Dieve, neatimk manęs įpusėjus mano amžiui, Tavo metai tęsiasi per visas kartas.

25 Kadaise Tu sukūrei žemę ir dangūs yra Tavo rankų darbas.

26 Jie pražus, bet Tu pasiliksi. Jie visi susidėvės kaip drabužis, kaip rūbą juos pakeisi, ir jie bus pakeisti.

27 Bet Tu esi tas pats ir Tavo metai nesibaigs.

28 Tavo tarnų vaikai gyvens ir jų palikuonys įsitvirtins Tavo akivaizdoje".

1 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!

2 (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.

3 (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.

4 (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,

5 (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.

6 (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

7 (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.

8 (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

9 (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.

10 (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.

11 (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.

12 (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

13 (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.

14 (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

15 (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,

16 (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

17 (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.

18 (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.

19 (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.

20 (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.

21 (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

22 (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

23 (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.

24 (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

25 (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.

26 (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.

27 (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

28 (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.