1 Jie vargino mane nuo pat jaunystės,­tesako Izraelis,­

2 jie vargino mane nuo pat jaunystės, tačiau nenugalėjo.

3 Artojai ant mano nugaros arė, išvarydami ilgas vagas.

4 Bet teisusis Viešpats nedorėlių pančius sutraukė.

5 Tesusigėsta ir pasitraukia visi, kurie nekenčia Siono.

6 Tebūna jie kaip stogo žolė, kuri, dar neužaugusi, nuvysta;

7 nesusirenka iš jos net sauja pjovėjui nei mažiausias pėdas rišėjui.

8 Praeiviai, eidami pro šalį, nesako jiems: "Tepalaimina tave Viešpats. Mes laiminame tave Viešpaties vardu".

1 Matkalaulu. Kovin on minua vainottu nuoresta asti -- näin sanokoon Israel --

2 kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu.

3 Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä.

4 Herra on vanhurskas! Hän päästää meidät jumalattomien köysistä.

5 Häpeällisesti joutuvat perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia.

6 He ovat kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu heti oraalle ehdittyään --

7 siitä ei leikkaaja kättään täytä, ei lyhteen sitoja syliään,