1 Viešpatie, kodėl stovi toli, kodėl nelaimės metu slepiesi?

2 Bedievis didžiuojasi ir persekioja vargšą; tepakliūna jie į pinkles, savo sumanytas.

3 Nedorėlis giriasi savo širdies pageidimais, gobšuolis didžiuojasi ir niekina Viešpatį.

4 Nedorėlis išdidžiu veidu neieško Dievo, nėra Dievo jo mintyse.

5 Jam viskas sekasi, per toli nuo jo Tavo sprendimai, jis visus savo priešus niekais laiko.

6 Jis tarė savo širdyje: "Niekas manęs nepajudins, niekada manęs neištiks nelaimė".

7 Jo burna pilna keiksmų, smurto, apgaulės; po jo liežuviu­nelaimė ir tuštybė.

8 Tyko prie kelio kur įlindęs, iš pasalų nekaltąjį žudo. Jis seka akimis varguolį,

9 tūno pasislėpęs kaip liūtas tankynėje, vargšą kėsinasi sugauti; jis sugauna vargšą ir įtraukia į savo tinklą.

10 Pasilenkia, atsigula, vargšai krinta į jo galingus nagus.

11 Jis tarė savo širdyje: "Dievas pamiršo, Jis nusigręžė, nieko nematys".

12 Viešpatie, pakilk, Dieve, pakelk savo ranką, neužmiršk vargdienių!

13 Ko gi nedorėlis prieš Dievą burnoja? Jis tarė savo širdyje: "Tu nepareikalausi".

14 Tu matai tai, nes žiūri į vargą ir skausmą, kad atlygintum savo ranka. Vargšas atsiduoda Tau, Tu esi našlaičių globėjas.

15 Sulaužyk ranką bedieviui ir nedorėliui atlygink už jo nedorumą, kol neliks iš jo nieko.

16 Viešpats yra Karalius per amžių amžius, iš Jo žemės pagonys išnyks.

17 Nuolankiųjų troškimą Tu girdi, sustiprini jų širdis, atkreipi savo ausį,

18 kad gintum našlaičio ir prispaustojo teises, kad žemės žmogus daugiau nebesiautėtų.

1 Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?

2 Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.

3 Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.

5 Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee. Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa. Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,

7 Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa, hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.

8 Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille ja murhaa salaa viattoman, vaanii katseellaan avutonta.

9 Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona tiheikössä. Hän vaanii siepatakseen heikon, kaappaa köyhän verkkoonsa.

10 Niin sortuu avuton ja heikko, köyhät joutuvat hänen valtansa alle.

12 Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia!

13 Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra? Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?

14 Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun.

15 Murra jumalattomien voima, rankaise heitä, tee loppu vääryydestä!

16 Herra on kuningas aina ja iäti! Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.

17 Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.

18 Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta.