1 Vi a seguir outro anjo, poderoso, descendo do céu, envolvido numa nuvem e com um arco-íris em volta da cabeça; o seu rosto brilhava como o Sol e as suas pernas eram como pilares de fogo.ÿ

2 Segurava na mão um pequeno livro, aberto. Pôs o pé direito no mar e o esquerdo na terra,ÿ

3 e deu um grande brado - foi como o rugido dum leão - ao que responderam sete trovões por entre o barulho do seu próprio ribombar.

4 Eu ia a escrever o que os trovões disseram quando uma voz no céu me falou: Não escrevas isso. As suas palavras não devem ainda ser reveladas.

5 Então o anjo que tinha aquele aspecto poderoso e estava com um pé sobre o mar e outro sobre a terra levantou a mão direita para o céu,

6 e jurou por aquele que vive para sempre, eternamente, e que criou o céu e tudo o que nele existe, assim como a terra e o mar, com tudo o que neles existe; jurou que não haveria mais demora,

7 mas que, quando o sétimo anjo tocasse a sua trombeta, Deus daria cumprimento ao seu plano, cujo conteúdo foi até agora mantido em segredo, e de acordo com aquilo que ele anunciou aos profetas que estavam ao seu serviço.

8 De novo a voz do céu me falou: Vai e toma o livrinho da mão do anjo poderoso que se encontra sobre o mar e sobre a terra.

9 Aproximei-me e pedi-lhe que me desse o pequeno livro. Sim, toma e come-o, disse-me. De princípio vai-te saber a mel, mas depois de o engolires há-de fazer-te mal ao estômago!a

10 Tomei pois o livrinho da sua mão, comi-o e, tal como me dissera, na boca tinha um gosto doce como o mel, mas amargou-me no estômago.

11 Então disse-me: É necessário que continues a falar em nome de Deus, e a anunciar a sua palavra, ainda, a muitos povos e nações de muitas línguas, e até aos seus governantes.

1 Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat,

2 ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle

3 ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosen jylinää ääntensä puhua.

5 Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6 ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

7 vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.

10 Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.