1 Kun Israel lähti Egyptistä, kun Jaakobin suku jätti vieraan maan,2 Herra teki Juudasta pyhäkkönsä, Israelista oman valtakuntansa.3 Meri näki tämän ja pakeni, Jordanin vedet kääntyivät takaisin.4 Vuoret hyppivät kuin karitsat, kukkulat kuin säikyt lampaat.5 Mikä sinun on, meri? Miksi pakenet? Miksi käännyt takaisin, Jordan?6 Vuoret, miksi hypitte kuin karitsat? Miksi, kukkulat, säikytte kuin lampaat?7 Vapise, maa, Herran edessä, Jaakobin Jumalan edessä!8 Hän muuttaa kallion kosteikoksi, avaa kivipaadesta vesilähteen.

1 Quando Israele uscì dall’Egitto, e la casa di Giacobbe di fra un popolo dal linguaggio strano,2 Giuda divenne il santuario dell’Eterno; Israele, suo dominio.3 Il mare lo vide e fuggì, il Giordano tornò addietro.4 I monti saltarono come montoni, i colli come agnelli.5 Che avevi, o mare, che fuggisti? E tu, Giordano, che tornasti addietro?6 E voi, monti, che saltaste come montoni, e voi, colli, come agnelli?7 Trema, o terra, alla presenza del Signore, alla presenza dell’Iddio di Giacobbe,8 che mutò la roccia in istagno, il macigno in sorgente d’acqua.