1 Matkalaulu. Kovin on minua vainottu nuoresta asti -- näin sanokoon Israel --2 kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu.3 Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä.4 Herra on vanhurskas! Hän päästää meidät jumalattomien köysistä.5 Häpeällisesti joutuvat perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia.6 He ovat kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu heti oraalle ehdittyään --7 siitä ei leikkaaja kättään täytä, ei lyhteen sitoja syliään,

1 Canto dei pellegrinaggi. Molte volte m’hanno oppresso dalla mia giovinezza! Lo dica pure Israele:2 Molte volte m’hanno oppresso dalla mia giovinezza; eppure, non hanno potuto vincermi.3 Degli aratori hanno arato sul mio dorso, v’hanno tracciato i loro lunghi solchi.4 L’Eterno è giusto; egli ha tagliato le funi degli empi.5 Siano confusi e voltin le spalle tutti quelli che odiano Sion!6 Siano come l’erba dei tetti, che secca prima di crescere!7 Non se n’empie la mano il mietitore, né le braccia chi lega i covoni;8 e i passanti non dicono: La benedizione dell’Eterno sia sopra voi; noi vi benediciamo nel nome dell’Eterno!