1 Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi. (H62:2)Jumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa minulle avun.2 (H62:3)Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju.3 (H62:4)Kuinka kauan te jatkatte syyttelyänne, hyökkäätte kaikki kimppuuni? Minä olen kuin kaatuva seinä tai luhistuva muuri.4 (H62:5)He juonittelevat syöstäkseen minut maahan, he rakastavat valhetta. Suullaan he siunaavat, mutta sisimmässään he kiroavat. (sela)5 (H62:6)Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon.6 (H62:7)Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju.7 (H62:8)Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallio, hänessä on turvani.8 (H62:9)Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (sela)9 (H62:10)Ihmisiin ei ole luottamista, he ovat vain tuulenhenkäys. Vaakakupissa he eivät paljon paina, kaikki he ovat tyhjää ilmaa.10 (H62:11)Älkää luottako väkivaltaan, älkää rakentako ryöstösaaliin varaan. Vaikka omaisuutenne karttuu, älkää kiinnittäkö siihen sydäntänne.11 (H62:12)Jumala on sanonut kerran, kahdesti olen tämän kuullut: Jumalan on valta.12 (H62:13)Sinun, Herra, on uskollisuus. Sinä maksat ihmiselle hänen tekojensa mukaan.

1 Per il Capo de’ musici. Per Jeduthun. Salmo di Davide.} L’anima mia s’acqueta in Dio solo; da lui viene la mia salvezza.2 Egli solo è la mia ròcca e la mia salvezza, il mio alto ricetto; io non sarò grandemente smosso.3 Fino a quando vi avventerete sopra un uomo e cercherete tutti insieme di abbatterlo come una parete che pende, come un muricciuolo che cede?4 Essi non pensano che a farlo cadere dalla sua altezza; prendon piacere nella menzogna; benedicono con la bocca, ma internamente maledicono. Sela.5 Anima mia, acquetati in Dio solo, poiché da lui viene la mia speranza.6 Egli solo è la mia ròcca e la mia salvezza; egli è il mio alto ricetto; io non sarò smosso.7 In Dio è la mia salvezza e la mia gloria; la mia forte ròcca e il mio rifugio sono in Dio.8 Confida in lui ogni tempo, o popolo; espandi il tuo cuore nel suo cospetto; Dio è il nostro rifugio. Sela.9 Gli uomini del volgo non sono che vanità, e i nobili non sono che menzogna; messi sulla bilancia vanno u, tutti assieme son più leggeri della vanità.10 Non confidate nell’oppressione, e non mettete vane speranze nella rapina; se le ricchezze abbondano, non vi mettete il cuore.11 Dio ha parlato una volta, due volte ho udito questo: che la potenza appartiene a Dio;12 e a te pure, o Signore, appartiene la misericordia; perché tu renderai a ciascuno secondo le sue opere.