1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. (H41:2)Hyvä on sen osa, joka pitää huolta avuttomasta. Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä.2 (H41:3)Herra varjelee häntä, ja hän saa elää. Kaikki ylistävät hänen onneaan. Herra ei jätä häntä vihamiesten armoille.3 (H41:4)Herra tukee häntä, kun hän on sairas, ja nostaa hänet tautivuoteelta.4 (H41:5)Minä sanon: Herra, armahda minua, tee minut terveeksi! Minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan.6 (H41:7)Jos joku tulee minua katsomaan, hän puhuu tyhjänpäiväisiä. Hän tarkkailee minua ilkein ajatuksin, lähtee pois ja ryhtyy heti parjaamaan.7 (H41:8)Vihamieheni punovat juonia minua vastaan ja kuiskuttelevat keskenään:9 (H41:10)Vieläpä ystäväni, johon luotin ja joka söi minun pöydässäni, kääntyy kopeasti minua vastaan.10 (H41:11)Ole sinä, Herra, minulle armollinen, nosta minut jalkeille, niin minä annan heille, mitä he ovat ansainneet.11 (H41:12)Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa, minä tiedän, että sinä rakastat minua.12 (H41:13)Sinä tuet minua, koska olen nuhteeton, sinä annat minun aina olla lähelläsi.13 (H41:14)Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Aamen. Aamen.

1 Per il Capo de’ musici. Salmo di Davide. Beato colui che si dà pensiero del povero! nel giorno della sventura l’Eterno lo libererà.2 L’Eterno lo guarderà e lo manterrà in vita; egli sarà reso felice sulla terra, e tu non lo darai in balìa de’ uoi nemici.3 L’Eterno lo sosterrà quando sarà nel letto della infermità; tu trasformerai interamente il suo letto di malattia.4 Io ho detto: O Eterno, abbi pietà di me; sana l’anima mia, perché ho peccato contro a te.5 I miei nemici mi augurano del male, dicendo: Quando morrà? e quando perirà il suo nome?6 E se un di loro viene a vedermi, parla con menzogna: il suo cuore intanto ammassa iniquità dentro di sé; appena uscito, egli parla.7 Tutti quelli che m’odiano bisbiglian fra loro contro a me; contro a me macchinano del male.8 Un male incurabile, essi dicono, gli s’è attaccato addosso; ed ora che giace, non si rileverà mai più.9 Perfino l’uomo col quale vivevo in pace, nel quale confidavo, che mangiava il mio pane, ha alzato il calcagno contro a me.10 Ma tu, o Eterno, abbi pietà di me e rialzami, ed io renderò loro quel che si meritano.11 Da questo io riconoscerò che tu mi gradisci, se il mio nemico non trionferà di me.12 Quanto a me, tu mi sostieni nella mia integrità e mi stabilisci nel tuo cospetto in perpetuo.13 Sia benedetto l’Eterno, l’Iddio d’Israele, di secolo in secolo. Amen! Amen!