1 Korahilaisten psalmilaulu. Laulunjohtajalle. Kuorolauluna laulettavaksi. Esrahilaisen Hemanin virsi. (H88:2)Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi.2 (H88:3)Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen!3 (H88:4)Paljon, ylen määrin olen kärsinyt, olen tuonelan kynnyksellä.4 (H88:5)Toistenkin mielestä olen valmis hautaan. Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,5 (H88:6)olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut. Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan -- nuo, joita sinä et enää muista, joita kätesi ei auta.6 (H88:7)Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille, pimeään, pohjattomaan kuiluun.7 (H88:8)Sinun vihasi on raskaana ylläni, sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. (sela)8 (H88:9)Sinä olet karkottanut ystävät luotani, niin kammottavaksi olet minut tehnyt. Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.9 (H88:10)Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti.10 (H88:11)Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä, eivät varjot nouse sinua ylistämään. (sela)11 (H88:12)Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat, ei kadotuksessa, että olet uskollinen!12 (H88:13)Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?13 (H88:14)Mutta minä huudan sinua, Herra, heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.14 (H88:15)Herra, miksi olet hylännyt minut, miksi kätket minulta kasvosi?15 (H88:16)Nuoruudesta saakka on osani ollut kova ja kuolema on uhannut elämääni. Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa, jonka olet minulle pannut.16 (H88:17)Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, kauhut musertavat minut.17 (H88:18)Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta.18 (H88:19)Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.

1 Canto. Salmo dei figliuoli di Kore. Per il Capo de’ musici. Da cantarsi mestamente. Cantico di Heman, l’Ezrahita. O Eterno, Dio della mia salvezza, io grido giorno e notte nel tuo cospetto.2 Venga la mia preghiera dinanzi a te, inclina il tuo orecchio al mio grido;3 poiché l’anima mia è sazia di mali, e la mia vita è giunta presso al soggiorno dei morti.4 Io son contato fra quelli che scendon nella fossa; son come un uomo che non ha più forza.5 Prostrato sto fra i morti, come gli uccisi che giaccion nella tomba, de’ quali tu non ti ricordi più, e che son fuor della portata della tua mano.6 Tu m’hai posto nella fossa più profonda, in luoghi tenebrosi, negli abissi.7 L’ira tua pesa su me, e tu m’hai abbattuto con tutti i tuoi flutti. Sela.8 Tu hai allontanato da me i miei conoscenti, m’hai reso un’abominazione per loro. Io son rinchiuso e non posso uscire.9 L’occhio mio si consuma per l’afflizione; io t’invoco ogni giorno, o Eterno, stendo verso te le mie mani.10 Opererai tu qualche miracolo per i morti? I trapassati risorgeranno essi a celebrarti? Sela.11 La tua benignità sarà ella narrata nel sepolcro, o la tua fedeltà nel luogo della distruzione?12 Le tue maraviglie saranno esse note nelle tenebre, e la tua giustizia nella terra dell’oblìo?13 Ma, quant’è a me, o Eterno, io grido a te, e la mattina la mia preghiera ti viene incontro.14 Perché, o Eterno, rigetti tu l’anima mia? Perché nascondi il tuo volto da me?15 Io sono afflitto, e morente fin da giovane; io porto il peso dei tuoi terrori e sono smarrito.16 I tuoi furori mi son passati addosso; i tuoi terrori m’annientano,17 mi circondano come acque ogni giorno, mi attornian tutti assieme.18 Hai allontanato da me amici e compagni; i miei conoscenti sono le tenebre.