1 Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.2 Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!3 Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.4 Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.5 Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.6 Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.7 Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:8 -- Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.9 He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.10 Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.

1 Venite, cantiamo con giubilo all’Eterno, mandiamo grida di gioia alla ròcca della nostra salvezza!2 Presentiamoci a lui con lodi, celebriamolo con salmi!3 Poiché l’Eterno è un Dio grande, e un gran Re sopra tutti gli dèi.4 Nelle sue mani stanno le profondità della terra, e le altezze de’ monti son sue.5 Suo è il mare, perch’egli l’ha fatto, e le sue mani han formato la terra asciutta.6 Venite, adoriamo e inchiniamoci, inginocchiamoci davanti all’Eterno che ci ha fatti!7 Poich’egli è il nostro Dio, e noi siamo il popolo ch’egli pasce, e il gregge che la sua mano conduce.8 Oggi, se udite la sua voce, non indurate il vostro cuore come a Meriba, come nel giorno di Massa nel deserto,9 quando i vostri padri mi tentarono, mi provarono e videro l’opera mia.10 Quarant’anni ebbi in disgusto quella generazione, e dissi: E’ un popolo sviato di cuore, e non han conosciuto le mie vie.11 Perciò giurai nell’ira mia: Non entreranno nel mio riposo!