1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu. (H65:2)Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa! Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle,2 (H65:3)sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat.3 (H65:4)Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi.4 (H65:5)Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi. Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!5 (H65:6)Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä. Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat.6 (H65:7)Sinä pystytit vuoret voimallasi, sinun on valta ja väkevyys.7 (H65:8)Sinä tyynnytit merten pauhun, aaltojen kuohun ja kansojen kohinan.8 (H65:9)Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!9 (H65:10)Sinä pidät huolta maasta ja annat sille sadetta, sinä teet sen hedelmälliseksi. Jumala, sinun virtasi on vettä täynnä. Sinä kasvatat sadon ihmisille, pidät maasta huolen.10 (H65:11)Sinä kastelet vaot, tasoitat kynnetyn pellon, pehmität sen sateilla ja siunaat maan kasvun.11 (H65:12)Sinä seppelöit vuoden hyvyydelläsi. Missä vaunusi kulkevat, siellä maa tiukkuu runsautta.12 (H65:13)Autio aro viheriöi, kukkulat verhoutuvat juhlapukuun.13 (H65:14)Niityt ovat lammaslaumojen peitossa, laaksot lainehtivat viljaa. Koko maa riemuitsee ja laulaa.

1 Salmo di cantico di Davide, dato al capo de’ Musici O DIO, lode ti aspetta in Sion; E quivi ti saran pagati i voti.2 O tu ch’esaudisci i preghi, Ogni carne verrà a te.3 Cose inique mi avevano sopraffatto; Ma tu purghi le nostre trasgressioni.4 Beato colui che tu avrai eletto, ed avrai fatto accostare a te. Acciocchè abiti ne’ tuoi cortili! Noi saremo saziati de’ beni della tua Casa, Delle cose sante del tuo Tempio.5 O Dio della nostra salute, Confidanza di tutte le estremità le più lontane della terra e del mare, Rispondici, per la tua giustizia, in maniere tremende6 Esso, colla sua potenza, ferma i monti; Egli è cinto di forza.7 Egli acqueta il romor de’ mari, lo strepito delle sue onde, E il tumulto de’ popoli.8 Onde quelli che abitano nella estremità della terra temono de’ tuoi miracoli: Tu fai giubilare i luoghi, onde esce la mattina e la sera.9 Tu visiti la terra, e l’abbeveri; Tu l’arricchisci grandemente; I ruscelli di Dio son pieni d’acqua; Tu apparecchi agli uomini il lor frumento, dopo che tu l’hai così preparata.10 Tu adacqui le sue porche; tu pareggi i suoi solchi; Tu la stempri colle stille della tua pioggia; tu benedici i suoi germogli;11 Tu coroni de’ tuoi beni l’annata; E le tue orbite stillano grasso.12 Le mandrie del deserto stillano; E i colli son cinti di gioia.13 Le pianure son rivestite di gregge, E le valli coperte di biade; Dànno voci di allegrezza, ed anche cantano