1 Daavidin valituspsalmi, jonka hän lauloi Herralle benjaminilaisen Kusin puheiden tähden. (H7:2)Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan. Pelasta minut vainoojiltani, auta minua.2 (H7:3)Muuten vihamies käy kurkkuuni kuin leijona: se sieppaa saaliinsa ja vie pois, eikä kukaan voi auttaa.3 (H7:4)Herra, minun Jumalani, jos olen syyllinen, jos pahat teot tahraavat käsiäni,4 (H7:5)jos olen pettänyt lähimmäiseni luottamuksen, jos olen riistänyt jotakin siltä, joka nyt suotta minua syyttää,5 (H7:6)niin ajakoon vihollinen minua takaa, ottakoon minut kiinni, tallatkoon minut maahan ja polkekoon kunniani lokaan! (sela)6 (H7:7)Herra, tule vihasi voimassa minun vihollisteni raivoa vastaan. Riennä avukseni, Herra, sinä, jonka käsissä on oikeus!7 (H7:8)Kutsu eteesi kaikki kansat, asetu istuimellesi korkeuteen!8 (H7:9)Herra, sinä kansojen tuomari, anna oikeuden tapahtua minulle, minä olen syytön.9 (H7:10)Tee loppu jumalattomien pahuudesta, mutta viatonta vahvista, sinä vanhurskas Jumala, sinä joka tutkit sydämen ja ajatukset.10 (H7:11) Minun kilpeni on Jumala, hän on vilpittömien auttaja.11 (H7:12)Jumala on vanhurskas tuomari, hän langettaa tuomioita joka päivä.12 (H7:13)Vihollinen teroittaa taas miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää.13 (H7:14)Hän tekee aseensa tappaviksi, nuolensa polttaviksi.14 (H7:15)Hän hautoo pahoja aikeita, kantaa sisimmässään tuhoa, synnyttää valhetta.15 (H7:16)Hän kaivaa kuopan, kaivaa sen syväksi, mutta putoaa itse omaan kuoppaansa.16 (H7:17)Hänen pahuutensa kääntyy häntä itseään vastaan, hänen väärät tekonsa kasautuvat hänen oman päänsä päälle.17 (H7:18)Minä kiitän Herraa hänen oikeista tuomioistaan, ylistän Herran, Korkeimman, nimeä!

1 Siggaion di Davide, il quale egli canto’ al Signore, sopra le parole di Cus Beniaminita SIGNORE Iddio mio, io mi confido in te; Salvami da tutti quelli che mi perseguitano, e riscuotimi;2 Che talora il mio nemico non rapisca l’anima mia come un leone; E non la laceri, senza che vi sia alcuno che mi riscuota.3 Signore Iddio mio, se ho fatto questo, Se vi è perversità nelle mie mani;4 Se ho renduto mal per bene a chi viveva in pace meco Io, che ho riscosso colui che mi era nemico senza cagione,5 Perseguiti pure il nemico l’anima mia, e l’aggiunga, E calpesti la vita mia, mettendola per terra; E stanzi la mia gloria nella polvere. Sela.6 Levati, Signore, nell’ira tua; Innalzati contro a’ furori de’ miei nemici, E destati in mio favore; tu hai ordinato il giudicio.7 E circonditi la raunanza de’ popoli; E torna poi in luogo elevato di sopra ad essa.8 Il Signore giudicherà i popoli; Signore, giudicami; Giudica di me secondo la mia giustizia, e la mia integrità.9 Deh! venga meno la malvagità de’ malvagi, E stabilisci l’uomo giusto; Conciossiachè tu sii l’Iddio giusto, che provi i cuori e le reni10 Il mio scudo è in Dio, Che salva quelli che son diritti di cuore.11 Iddio è giusto giudice, E un Dio che si adira ogni giorno.12 Se il mio nemico non si converte, egli aguzzerà la sua spada; Già ha teso l’arco suo, e l’ha preparato.13 Egli ha apparecchiate arme mortali; Egli adopererà le sue saette contro agli ardenti persecutori.14 Ecco, il mio nemico partorisce iniquità; Egli ha conceputo affanno, e partorirà inganno.15 Egli ha cavata una fossa, e l’ha affondata; Ma egli stesso è caduto nella fossa ch’egli ha fatta.16 Il travaglio ch’egli dà altrui gli ritornerà sopra la testa, E la sua violenza gli scenderà sopra la sommità del capo.17 Io loderò il Signore, secondo la sua giustizia; E salmeggerò il Nome del Signore Altissimo