1 Korahilaisten psalmilaulu. Laulunjohtajalle. Kuorolauluna laulettavaksi. Esrahilaisen Hemanin virsi. (H88:2)Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi.2 (H88:3)Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen!3 (H88:4)Paljon, ylen määrin olen kärsinyt, olen tuonelan kynnyksellä.4 (H88:5)Toistenkin mielestä olen valmis hautaan. Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,5 (H88:6)olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut. Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan -- nuo, joita sinä et enää muista, joita kätesi ei auta.6 (H88:7)Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille, pimeään, pohjattomaan kuiluun.7 (H88:8)Sinun vihasi on raskaana ylläni, sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. (sela)8 (H88:9)Sinä olet karkottanut ystävät luotani, niin kammottavaksi olet minut tehnyt. Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.9 (H88:10)Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti.10 (H88:11)Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä, eivät varjot nouse sinua ylistämään. (sela)11 (H88:12)Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat, ei kadotuksessa, että olet uskollinen!12 (H88:13)Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?13 (H88:14)Mutta minä huudan sinua, Herra, heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.14 (H88:15)Herra, miksi olet hylännyt minut, miksi kätket minulta kasvosi?15 (H88:16)Nuoruudesta saakka on osani ollut kova ja kuolema on uhannut elämääni. Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa, jonka olet minulle pannut.16 (H88:17)Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, kauhut musertavat minut.17 (H88:18)Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta.18 (H88:19)Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.

1 Maschil di Heman Ezrahita, che è un cantico di salmo dato al capo de’ Musici, dei figliuoli di Core, per Cantarlo sopra Mahalat. O SIGNORE Iddio della mia salute, Io grido di giorno e di notte, nel tuo cospetto.2 Venga la mia orazione in tua presenza; Inchina il tuo orecchio al mio grido.3 Perciocchè l’anima mia è sazia di mali; E la mia vita è giunta infino al sepolcro.4 Io son reputato del numero di quelli che scendono nella fossa; Io son simile ad un uomo che non ha più forza alcuna.5 Io sono spacciato fra i morti, Come gli uccisi che giacciono nella sepoltura, De’ quali tu non ti ricordi più; E che son ricisi dalla tua mano.6 Tu mi hai posto in una fossa bassissima, In tenebre, in luoghi profondi.7 L’ira tua si è posata sopra me, E tu mi hai abbattuto con tutti i tuoi flutti. Sela.8 Tu hai allontanati da me i miei conoscenti, Tu mi hai renduto loro grandemente abbominevole; Io son serrato, e non posso uscire.9 L’occhio mio è doglioso d’afflizione; O Signore, io grido a te tuttodì, Io spiego a te le palme delle mie mani10 Opererai tu alcuna maraviglia inverso i morti? I trapassati risorgeranno essi, per celebrarti? Sela.11 La tua benignità si narrerà ella nel sepolcro? E la tua verità nel luogo della perdizione?12 Le tue maraviglie si conosceranno esse nelle tenebre? E la tua giustizia nella terra dell’obblio?13 Ora quant’è a me, o Signore, io grido a te; E la mia orazione ti si fa incontro la mattina.14 Perchè scacci, o Signore, l’anima mia? Perchè nascondi il tuo volto da me?15 Io son povero, e vengo meno fin dalla mia giovanezza; Io porto i tuoi spaventi, e ne sto in forse.16 Le tue ire mi son passate addosso; I tuoi terrori mi hanno deserto;17 Mi han circondato come acque tuttodì; Tutti quanti mi hanno intorniato.18 Tu hai allontanati da me amici e compagni; I miei conoscenti son nascosti nelle tenebre