1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut.2 Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä.3 Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta.4 Sielumme on jo kyllänsä saanut suruttomien pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta.

1 (122:1) Песнь восхождения. К Тебе возвожу очи мои, Живущий на небесах!2 (122:2) Вот, как очи рабов [обращены] на руку господ их, как очи рабы – на руку госпожи ее, так очи наши – к Господу, Богу нашему, доколе Он помилует нас.3 (122:3) Помилуй нас, Господи, помилуй нас, ибо довольно мы насыщены презрением;4 (122:4) довольно насыщена душа наша поношением от надменных и уничижением от гордых.