1 ESTA mi alma aburrida de mi vida: Daré yo suelta á mi queja sobre mí, Hablaré con amargura de mi alma. 2 Diré á Dios: no me condenes; Hazme entender por qué pleiteas conmigo. 3 ¿Parécete bien que oprimas, Que deseches la obra de tus manos, Y que resplandezcas sobre el consejo de los impíos? 4 ¿Tienes tú ojos de carne? ¿Ves tú como ve el hombre? 5 ¿Son tus días como los días del hombre, O tus años como los tiempos humanos, 6 Para que inquieras mi iniquidad, Y busques mi pecado, 7 Sobre saber tú que no soy impío, Y que no hay quien de tu mano libre? 8 Tus manos me formaron y me compusieron Todo en contorno: ¿y así me deshaces?

9 Acuérdate ahora que como á lodo me diste forma: ¿Y en polvo me has de tornar?

10 ¿No me fundiste como leche, Y como un queso me cuajaste?

11 Vestísteme de piel y carne, Y cubrísteme de huesos y nervios.

12 Vida y misericordia me concediste, Y tu visitación guardó mi espíritu.

13 Y estas cosas tienes guardadas en tu corazón; Yo sé que esto está cerca de ti.

14 Si pequé, tú me has observado, Y no me limpias de mi iniquidad.

15 Si fuere malo, ­ay de mí! Y si fuere justo, no levantaré mi cabeza, Estando harto de deshonra, Y de verme afligido.

16 Y subirá de punto, pues me cazas como á león, Y tornas á hacer en mí maravillas.

17 Renuevas contra mí tus plagas, Y aumentas conmigo tu furor, Remudándose sobre mí ejércitos.

18 ¿Por qué me sacaste de la matriz? Habría yo espirado, y no me vieran ojos.

19 Fuera, como si nunca hubiera sido, Llevado desde el vientre á la sepultura.

20 ¿No son mis días poca cosa? Cesa pues, y déjame, para que me conforte un poco.

21 Antes que vaya para no volver, A la tierra de tinieblas y de sombra de muerte;

22 Tierra de oscuridad, lóbrega Como sombra de muerte, sin orden, Y que aparece como la oscuridad misma.

1 'Minun sieluni on kyllästynyt elämään;

minä päästän valitukseni valloilleen

ja puhun sieluni murheessa,

2 minä sanon Jumalalle:

"Älä tuomitse minua syylliseksi;

ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

3 Onko sinulla hyötyä siitä,

että teet väkivaltaa,

että oman käsialasi hylkäät,

mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

4 *1. Sam. 16:7Onko sinulla lihan silmät,

katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät,

ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

6 koska etsit vääryyttä minusta

ja tutkit minun syntiäni,

7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen

ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

8 *Ps. 119:73; Ps. 139:13Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet;

yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

9 *1. Moos. 2:7; 1. Moos. 3:19,23; Ps. 103:14Muista, että sinä olet muovaillut minut

niinkuin saven,

ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa

ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla

ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

12 *Ap. t. 17:28Elämän ja armon olet sinä minulle suonut,

ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän;

minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua,

ja minun rikostani et antanut anteeksi.

15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua!

Ja vaikka olisin oikeassa,

en kuitenkaan voisi päätäni nostaa,

häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16 *Jes. 38:13Jos minun pääni nousee,

niin sinä ajat minua niinkuin leijona

ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan,

ja vihasi minuun kasvaa,

ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

18 *Job 3:11Miksi toit minut ilmoille äitini

kohdusta?

Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

19 Niin minä olisin,

niinkuin minua ei olisi ollutkaan;

minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

20 *Ps. 39:14Ovathan päiväni vähissä;

hän antakoon minun olla rauhassa,

hän kääntyköön minusta pois,

että hiukkasen ilostuisin,

21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta,

pimeyden ja synkeyden maahan,

22 maahan, jonka pimeys on

synkkä pilkkopimeä ja sekasorto

ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."