1 PUESTO que no son ocultos los tiempos al Todopoderoso, ¿Por qué los que le conocen no ven sus días? 2 Traspasan los términos, Roban los ganados, y apaciéntanlos. 3 Llévanse el asno de los huérfanos; Prenden el buey de la viuda. 4 Hacen apartar del camino á los menesterosos: Y todos los pobres de la tierra se esconden. 5 He aquí, como asnos monteses en el desierto, Salen á su obra madrugando para robar; El desierto es mantenimiento de sus hijos. 6 En el campo siegan su pasto, Y los impíos vendimian la viña ajena. 7 Al desnudo hacen dormir sin ropa, Y que en el frío no tenga cobertura. 8 Con las avenidas de los montes se mojan, Y abrazan las peñas sin tener abrigo. 9 Quitan el pecho á los huérfanos, Y de sobre el pobre toman la prenda. 10 Al desnudo hacen andar sin vestido, Y á los hambrientos quitan los hacecillos. 11 De dentro de sus paredes exprimen el aceite, Pisan los lagares, y mueren de sed. 12 De la ciudad gimen los hombres, Y claman las almas de los heridos de muerte: Mas Dios no puso estorbo. 13 Ellos son los que, rebeldes á la luz, Nunca conocieron sus caminos, Ni estuvieron en sus veredas.

14 A la luz se levanta el matador, mata al pobre y al necesitado, Y de noche es como ladrón.

15 El ojo del adúltero está aguardando la noche, Diciendo: No me verá nadie: Y esconde su rostro.

16 En las tinieblas minan las casas, Que de día para sí señalaron; No conocen la luz.

17 Porque la mañana es á todos ellos como sombra de muerte; Si son conocidos, terrores de sombra de muerte los toman.

18 Son instables más que la superficie de las aguas; Su porción es maldita en la tierra; No andarán por el camino de las viñas.

19 La sequía y el calor arrebatan las aguas de la nieve; Y el sepulcro á los pecadores.

20 Olvidaráse de ellos el seno materno; de ellos sentirán los gusanos dulzura; Nunca más habrá de ellos memoria, Y como un árbol serán los impíos quebrantados.

21 A la mujer estéril que no paría, afligió; Y á la viuda nunca hizo bien.

22 Mas á los fuertes adelantó con su poder: Levantóse, y no se da por segura la vida.

23 Le dieron á crédito, y se afirmó: Sus ojos están sobre los caminos de ellos.

24 Fueron ensalzados por un poco, mas desaparecen, Y son abatidos como cada cual: serán encerrados, Y cortados como cabezas de espigas.

25 Y si no, ¿quién me desmentirá ahora, O reducirá á nada mis palabras?

1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut

tuomion aikoja,

ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat,

nähdä hänen päiviänsä?

2 *5. Moos. 19:14; 5. Moos. 27:17; Sananl. 22:28Jumalattomat siirtävät rajoja,

ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

3 *5. Moos. 24:17Orpojen aasin he vievät,

ottavat pantiksi lesken lehmän.

4 He työntävät tieltä köyhät,

kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.

5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa:

lähtevät työhönsä saalista etsien,

aro on heidän lastensa leipä.

6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen,

ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.

7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä,

eikä heillä ole peittoa kylmässä.

8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta,

ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

9 Äidin rinnoilta riistetään orpo,

ja kurjalta otetaan pantti.

10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita,

ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

11 Jumalattomain muuritarhoissa

he pusertavat öljyä,

he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.

12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina,

ja haavoitettujen sielu huutaa;

mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.

13 Nuo ovat valon vihaajia,

eivät tunne sen teitä

eivätkä pysy sen poluilla.

14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja,

tappaa kurjan ja köyhän;

ja yöllä hän hiipii kuin varas.

15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää,

hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe',

ja hän panee peiton kasvoillensa.

16 He murtautuvat pimeässä taloihin,

päivällä he sulkeutuvat sisään,

tahtomatta tietää valosta.

17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen,

koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." —

18 "Hän kiitää pois vetten viemänä,

kirottu on hänen peltopalstansa maassa,

hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.

19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden,

samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.

20 Äidin kohtu unhottaa hänet,

madot syövät hänet herkkunaan,

ei häntä enää muisteta;

niin murskataan vääryys kuin puu.

21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä,

ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." —

22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa;

he pysyvät pystyssä,

vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.

23 Hän antaa heidän olla turvassa,

ja heillä on vahva tuki;

ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.

24 *Job 21:13He ovat kohonneet korkealle —

ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole;

he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin,

he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.

25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi

ja saattaa sanani tyhjiksi?"