1 HICE pacto con mis ojos: ¿Cómo pues había yo de pensar en virgen? 2 Porque ¿qué galardón me daría de arriba Dios, Y qué heredad el Omnipotente de las alturas? 3 ¿No hay quebrantamiento para el impío, Y extrañamiento para los que obran iniquidad? 4 ¿No ve él mis caminos, Y cuenta todos mis pasos? 5 Si anduve con mentira, Y si mi pie se apresuró á engaño, 6 Péseme Dios en balanzas de justicia, Y conocerá mi integridad. 7 Si mis pasos se apartaron del camino, Y si mi corazón se fué tras mis ojos, Y si algo se apegó á mis manos, 8 Siembre yo, y otro coma, Y mis verduras sean arrancadas. 9 Si fué mi corazón engañado acerca de mujer, Y si estuve acechando á la puerta de mi prójimo:

10 Muela para otro mi mujer, Y sobre ella otros se encorven.

11 Porque es maldad é iniquidad, Que han de castigar los jueces.

12 Porque es fuego que devoraría hasta el sepulcro, Y desarraigaría toda mi hacienda.

13 Si hubiera tenido en poco el derecho de mi siervo y de mi sierva, Cuando ellos pleitearan conmigo,

14 ¿Qué haría yo cuando Dios se levantase? Y cuando él visitara, ¿qué le respondería yo?

15 El que en el vientre me hizo á mí, ¿no lo hizo á él? ¿Y no nos dispuso uno mismo en la matriz?

16 Si estorbé el contento de los pobres, E hice desfallecer los ojos de la viuda;

17 Y si comí mi bocado solo, Y no comió de él el huerfano;

18 (Porque desde mi mocedad creció conmigo como con padre, Y desde el vientre de mi madre fuí guía de la viuda;)

19 Si he visto que pereciera alguno sin vestido, Y al menesteroso sin cobertura;

20 Si no me bendijeron sus lomos, Y del vellón de mis ovejas se calentaron;

21 Si alcé contra el huérfano mi mano, Aunque viese que me ayudarían en la puerta;

22 Mi espalda se caiga de mi hombro, Y mi brazo sea quebrado de mi canilla.

23 Porque temí el castigo de Dios, Contra cuya alteza yo no tendría poder.

24 Si puse en oro mi esperanza, Y dije al oro: Mi confianza eres tú;

25 Si me alegré de que mi hacienda se multiplicase, Y de que mi mano hallase mucho;

26 Si he mirado al sol cuando resplandecía, Y á la luna cuando iba hermosa,

27 Y mi corazón se engañó en secreto, Y mi boca besó mi mano:

28 Esto también fuera maldad juzgada; Porque habría negado al Dios soberano.

29 Si me alegré en el quebrantamiento del que me aborrecía, Y me regocijé cuando le halló el mal;

30 (Que ni aun entregué al pecado mi paladar, Pidiendo maldición para su alma;)

31 Cuando mis domésticos decían: ­Quién nos diese de su carne! nunca nos hartaríamos.

32 El extranjero no tenía fuera la noche; Mis puertas abría al caminante.

33 Si encubrí, como los hombres mis prevaricaciones, Escondiendo en mi seno mi iniquidad;

34 Porque quebrantaba á la gran multitud, Y el menosprecio de las familias me atemorizó, Y callé, y no salí de mi puerta:

35 Quién me diera quien me oyese! He aquí mi impresión es que el Omnipotente testificaría por mí, Aunque mi adversario me hiciera el proceso.

36 Ciertamente yo lo llevaría sobre mi hombro, Y me lo ataría en lugar de corona.

37 Yo le contaría el número de mis pasos, Y como príncipe me llegaría á él.

38 Si mi tierra clama contra mí, Y lloran todos sus surcos;

39 Si comí su sustancia sin dinero, O afligí el alma de sus dueños;

40 En lugar de trigo me nazcan abrojos, Y espinas en lugar de cebada.

1 *Matt. 5:28"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa:

kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä,

minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3 Tuleehan väärälle turmio

ja onnettomuus väärintekijöille.

4 *2. Aik. 16:9; Job 34:21; Sananl. 5:21; Jer. 32:19Eikö hän näkisi minun teitäni

ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin,

jos jalkani kiiruhti petokseen,

6 *Job 13:18punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla,

ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä

ja minun sydämeni seurasi silmiäni

tahi tahra tarttui minun käsiini,

8 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:38niin syököön toinen, mitä minä kylvän,

ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon

ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle,

ja halailkoot häntä muut;

11 *5. Moos. 22:22sillä se olisi ollut ilkityö

ja raskaasti rangaistava rikos,

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka

ja hävittäisi kaiken saatuni.

13 Jos minä pidin halpana

palvelijani ja palvelijattareni oikeuden,

kun heillä oli riita minun kanssani,

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi,

ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15 *Ps. 139:13; Sananl. 14:31; Sananl. 17:5; Sananl. 22:2; Ef. 6:9Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,

luonut häntäkin,

eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16 Olenko minä kieltänyt

vaivaisilta heidän toivomuksensa

ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17 *Jes. 58:7Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,

orvonkin saamatta syödä siitä?

18 En, vaan nuoruudestani saakka

minä kasvatin häntä niinkuin oma isä

ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna

ja köyhän verhoa vailla,

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet

eikä hän saanut lämmitellä minun

karitsaini villoilla,

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle,

kun näin puoltani pidettävän portissa,

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani,

ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä

turmiota Jumalalta,

enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24 *Ps. 62:11; Mark. 10:24; 1. Tim. 6:17Jos minä panin uskallukseni kultaan

ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri

ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,

ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27 *5. Moos. 4:19sydämeni antautui salaa vieteltäväksi

ja käteni niille suudelmia heitti,

28 *5. Moos. 17:3niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,

sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29 *Sananl. 24:17Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,

riemusta hykähtänyt,

kun häntä onnettomuus kohtasi?

30 *Matt. 5:44; Room. 12:14En ole sallinut suuni syntiä tehdä,

kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,

että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32 *Hebr. 13:2; 1. Piet. 4:9Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää;

minä pidin oveni auki tielle päin.

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani,

kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34 *2. Moos. 23:2säikkyen suurta joukkoa

ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten,

niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35 *Job 23:3Oi, jospa joku kuuntelisi minua!

Katso, tuossa on puumerkkini!

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin,

sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani

ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38 Jos peltoni huusi minua vastaan

ja sen vaot kaikki itkivät,

39 jos kulutin sen voiman maksamatta

ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita

ja ohran sijasta rikkaruohoa."

Tähän päättyvät Jobin puheet.