1 ¿Sabes tú el tiempo en que paren las cabras monteses? ¿O miraste tú las ciervas cuando están pariendo? 2 ¿Contaste tú los meses de su preñez, Y sabes el tiempo cuando han de parir?

3 Encórvanse, hacen salir sus hijos, Pasan sus dolores.

4 Sus hijos están sanos, crecen con el pasto: Salen y no vuelven á ellas.

5 ¿Quién echó libre al asno montés, y quién soltó sus ataduras?

6 Al cual yo puse casa en la soledad, Y sus moradas en lugares estériles.

7 Búrlase de la multitud de la ciudad: No oye las voces del arriero.

8 Lo oculto de los montes es su pasto, Y anda buscando todo lo que está verde.

9 ¿Querrá el unicornio servirte á ti, Ni quedar á tu pesebre?

10 ¿Atarás tú al unicornio con su coyunda para el surco? ¿Labrará los valles en pos de ti?

11 ¿Confiarás tú en él, por ser grande su fortaleza, Y le fiarás tu labor?

12 ¿Fiarás de él que te tornará tu simiente, Y que la allegará en tu era?

13 ¿Diste tú hermosas alas al pavo real, O alas y plumas al avestruz?

14 El cual desampara en la tierra sus huevos, Y sobre el polvo los calienta,

15 Y olvídase de que los pisará el pie, Y que los quebrará bestia del campo.

16 Endurécese para con sus hijos, como si no fuesen suyos, No temiendo que su trabajo haya sido en vano:

17 Porque le privó Dios de sabiduría, Y no le dió inteligencia.

18 Luego que se levanta en alto, Búrlase del caballo y de su jinete.

19 ¿Diste tú al caballo la fortaleza? ¿Vestiste tú su cerviz de relincho?

20 ¿Le intimidarás tú como á alguna langosta? El resoplido de su nariz es formidable:

21 Escarba la tierra, alégrase en su fuerza, Sale al encuentro de las armas:

22 Hace burla del espanto, y no teme, Ni vuelve el rostro delante de la espada.

23 Contra él suena la aljaba, El hierro de la lanza y de la pica:

24 Y él con ímpetu y furor escarba la tierra, Sin importarle el sonido de la bocina;

25 Antes como que dice entre los clarines: ­Ea! Y desde lejos huele la batalla, el grito de los capitanes, y la vocería.

26 ¿Vuela el gavilán por tu industria, Y extiende hacia el mediodía sus alas?

27 ¿Se remonta el águila por tu mandamiento, Y pone en alto su nido?

28 Ella habita y está en la piedra, En la cumbre del peñasco y de la roca.

29 Desde allí acecha la comida: Sus ojos observan de muy lejos.

30 Sus pollos chupan la sangre: Y donde hubiere cadáveres, allí está.

1 (38:39)*Ps. 104:21"Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle

ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

2 (40) kun ne kyyristyvät luolissansa

ja ovat väijyksissä tiheikössä?

3 (41)*Ps. 145:15; Ps. 147:9; Matt. 6:26; Luuk. 12:24Kuka hankkii ravinnon kaarneelle,

kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen

ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

4 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat,

valvotko peurojen synnytyskipuja?

5 (2) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät,

ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

6 (3) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä

ja vapautuvat synnytystuskistaan.

7 (4) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla;

ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

8 (5)*Job 24:5Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi,

kuka irroittanut metsäaasin siteet,

9 (6) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi

ja suola-aron asuinsijaksi?

10 (7) Se nauraa kaupungin kohinalle,

ajajan huutoa se ei kuule;

11 (8) se tähystelee vuorilta laiduntansa

ja etsii kaikkea vihantaa.

12 (9)*4. Moos. 24:8Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan,

ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

13 (10) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle,

tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

14 (11) Voitko siihen luottaa,

siksi että sen voima on suuri,

voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

15 (12) Voitko uskoa, että se palajaa

ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

16 (13) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti,

mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä

haikaran hellyys?

17 (14) Se jättää munansa maahan,

hiekalle helteen haudottaviksi.

18 (15) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä

ja metsän eläimet polkea ne rikki.

19 (16)*Valit. 4:3Se on tyly poikasilleen,

niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;

hukkaan menee sen vaiva,

mutta ei se sitä pelkää.

20 (17) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille

ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

21 (18) Kun se kiitää ilmaa piesten,

nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

22 (19) Sinäkö annat hevoselle voiman,

puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

23 (20) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan?

Sen uljas korskunta on peljättävä.

24 (21) Se kuopii lakeutta ja iloitsee,

lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

25 (22) Se nauraa pelolle, ei säiky

eikä väisty miekan edestä.

26 (23) Sen yllä kalisee viini,

välkähtää keihäs ja peitsi.

27 (24) Käy jyrinä ja jytinä,

kun se laukaten taivalta ahmii;

ei mikään sitä pidätä sotatorven

pauhatessa.

28 (25) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha!

Jo kaukaa se vainuaa taistelun,

päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

29 (26) Sinunko ymmärryksesi voimasta

jalohaukka kohoaa korkealle,

levittää siipensä kohti etelää?

30 (27) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle

ja tekee pesänsä korkeuteen?

31 (28) Kalliolla se asuu ja yöpyy,

kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

32 (29) Sieltä se tähystelee saalista;

kauas katsovat sen silmät.

33 (30)*Matt. 24:28; Luuk. 17:37Sen poikaset särpivät verta,

ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."

34 (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:

35 (2)*Jes. 45:9"Tahtooko vikoilija riidellä

Kaikkivaltiasta vastaan?

Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"

36 (3) Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

37 (4) "Katso, minä olen siihen liian halpa;

mitäpä sinulle vastaisin?

Panen käteni suulleni;

38 (5) kerran minä olen puhunut,

enkä enää mitään virka,

kahdesti, enkä enää sitä tee."