Hiob 12

1 Und Hiob antwortete und sprach: 2 Wahrlich, ihr seit Leute, und mit euch wird die Weisheit aussterben! 3 Auch ich habe Verstand wie ihr und bin nicht weniger als ihr, und wer wüßte solches nicht! 4 Zum Gespött bin ich meinem Freunde, der ich zu Gott rief und von ihm erhört wurde; der unschuldige Gerechte wird zum Gespött. 5 Dem Unglück Verachtung! das ist die Ansicht des Sicheren; sie ist bereit für die, deren Fuß ins Wanken kommt. 6 Den Räubern werden die Zelte in Ruhe gelassen; sie reizen Gott, und es geht ihnen wohl; sie führen ihren Gott in ihrer Faust. 7 Aber frage doch das Vieh, es wird dich belehren, und die Vögel des Himmels tun dir’s kund. 8 Das Kraut des Feldes lehrt dich, und die Fische im Meer erzählen es. 9 Wer unter allen diesen wüßte nicht, daß die Hand des HERRN solches gemacht hat, 10 daß in seiner Hand die Seele alles Lebendigen und der Geist jedes menschlichen Fleisches ist? 11 Prüft nicht das Ohr die Rede, wie der Gaumen die Speise schmeckt? 12 Wohnt bei den Greisen die Weisheit und bei den Betagten der Verstand? 13 Bei Ihm ist Weisheit und Stärke, Sein ist Rat und Verstand! 14 Siehe, was er niederreißt, wird nicht aufgebaut; wen er einsperrt, der wird nicht frei. 15 Stellt er die Gewässer ab, so vertrocknen sie; läßt er sie los, so verwüsten sie das Land. 16 Bei ihm ist Macht und Verstand; sein ist, der irrt und der irreführt. 17 Er führt die Räte beraubt hinweg und macht die Richter zu Narren. 18 Die Herrschaft der Könige löst er auf und schlingt eine Fessel um ihre Lenden. 19 Er führt die Priester beraubt hinweg und stürzt die Festgegründeten um. 20 Er nimmt den Wohlbewährten die Sprache weg und raubt den Alten den Verstand. 21 Er schüttet Verachtung über die Edeln und löst den Gürtel der Starken auf. 22 Er enthüllt, was im Finstern verborgen liegt, und zieht den Todesschatten ans Licht. 23 Er vermehrt Völker, und er vernichtet sie; er breitet sie aus, und er führt sie weg. 24 Den Häuptern des Volkes im Lande nimmt er den Verstand und läßt sie irren in pfadloser Wüste; 25 sie tappen in Finsternis ohne Licht, er macht sie schwanken wie Trunkene.

Jobin vastaus: Ystävät ovat ylpeitä, itseviisaita ja sydämettömiä; Jumala tekee, niinkuin hän tahtoo.

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Totisesti, te yksin olette kansa,

ja teidän mukananne kuolee viisaus!

3 *Job 13:2Onhan minullakin ymmärrystä

yhtä hyvin kuin teillä;

en ole minä teitä huonompi,

ja kuka ei moisia tietäisi?

4 Ystävänsä pilkkana on hän,

jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi,

hurskas, nuhteeton on pilkkana.

5 Turvassa olevan mielestä

sopii onnettomuudelle ylenkatse;

se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

6 *Job 21:7; Ps. 73:3; Jer. 12:1; Hab. 1:11Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat,

turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa,

ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." —

7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua,

ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;

8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua,

ja meren kalat kertovat sinulle.

9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi,

että Herran käsi on tämän tehnyt,

10 *4. Moos. 16:22; Ap. t. 17:28hänen, jonka kädessä on kaiken

elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" —

11 *Job 34:3"Eikö korva koettele sanoja

ja suulaki maista ruuan makua?"

12 "Vanhuksilla on viisautta,

ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." —

13 "Jumalalla on viisaus ja voima,

hänellä neuvo ja ymmärrys.

14 *Ilm. 3:7Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen;

kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.

15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus;

hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.

16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys;

hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.

17 *Jes. 3:2Hän vie neuvosmiehet pois

paljaiksi riistettyinä

ja tekee tuomarit tyhmiksi.

18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa

ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.

19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä,

ja ikimahtavat hän kukistaa.

20 Hän hämmentää luotettavain puheen

ja ottaa pois vanhoilta taidon.

21 *Ps. 107:40Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle

ja aukaisee virtojen padot.

22 *Matt. 10:26; 2. Kor. 4:6Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta

ja tuo valoon pilkkopimeän.

23 *Ps. 107:38Hän korottaa kansat,

ja hän hävittää ne,

hän laajentaa kansakunnat,

ja hän kuljettaa ne pois.

24 Maan kansan päämiehiltä

hän ottaa ymmärryksen

ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.

25 He haparoivat pimeässä valoa vailla,

ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."