Hiob 21

1 Darauf antwortete Hiob und sprach: 2 Hört, hört, was ich zu sagen habe; das soll der Trost sein, den ihr mir gewährt! 3 Erlaubet mir, daß ich rede; und wenn ich gesprochen habe, mögt ihr spotten! 4 Richte ich meine Klage an einen Menschen? Und warum sollte ich nicht ungeduldig sein? 5 Wendet euch zu mir und erstaunet und leget die Hand auf den Mund! 6 Ja, wenn ich daran denke, so erschrecke ich, und Zittern erfaßt meinen Leib. 7 Warum leben denn die Gottlosen, werden alt, groß und stark? 8 Ihr Same ist beständig vor ihnen, und ihre Sprößlinge wachsen vor ihren Augen um sie her. 9 Ihre Häuser sind in Frieden, ohne Furcht; die Rute Gottes schlägt sie nicht. 10 Ihr Ochse bespringt, und nicht umsonst; ihre Kühe kalben und sind nicht unfruchtbar. 11 Ihre Buben lassen sie ausziehen wie eine Schafherde, und ihre Kinder hüpfen herum. 12 Sie singen laut zur Pauke und Harfe und sind fröhlich beim Klang der Schalmei. 13 Sie verbringen in Wohlfahrt ihre Tage und fahren in einem Augenblick ins Totenreich hinab. 14 Und doch sprechen sie zu Gott: «Hebe dich weg von uns; der Erkenntnis deiner Wege fragen wir nichts nach! 15 Was sollten wir dem Allmächtigen dienen, und was nützt es uns, ihn anzurufen?» 16 Und doch steht ihr Glück nicht in ihrer Hand; darum sei der Rat der Gottlosen fern von mir! 17 Wie oft erlischt die Leuchte der Gottlosen und ereilt sie ihr Schicksal? Teilt Er ihnen Schmerzen zu in seinem Zorn? 18 Werden sie wie Stroh vor dem Wind und wie Spreu, die der Sturm entführt? 19 Spart Gott sein Unglück für seine Kinder auf? Ihm selbst sollte er vergelten, so daß er es weiß! 20 Seine eigenen Augen sollen sein Verderben sehen, und den Zorn des Allmächtigen soll er selbst trinken! 21 Denn was für Freude wird er an seiner Nachkommenschaft haben, wenn die Zahl seiner Monde abgeschnitten ist? 22 Kann man Gott Erkenntnis lehren, da er doch die Himmlischen richtet? 23 Der eine stirbt im Vollbesitz seines Glücks, vollkommen ruhig und sorglos; 24 seine Tröge fließen über von Milch, und das Mark seiner Gebeine wird getränkt. 25 Der andere aber stirbt mit betrübter Seele und hat nie Gutes geschmeckt: 26 Gemeinsam liegen sie im Staube, und Gewürm bedeckt sie beide. 27 Seht, ich kenne eure Gedanken und die Anschläge, mit denen ihr mir Unrecht tut. 28 Denn ihr denkt: Wo ist das Haus des Tyrannen hingekommen? Und wo ist das Zelt, darin die Gottlosen wohnten? 29 Habt ihr euch nicht bei denen erkundigt, die des Weges zogen? Und könnt ihr ihre Zeichen nicht anerkennen, 30 daß der Böse am Tage des Unglücks verschont bleibt und dem Tage des Zorns entgeht? 31 Wer kann ihm ins Gesicht seinen Wandel vorhalten, und sein Tun, wer vergilt es ihm? 32 Doch er wird zu Grabe getragen, und über seinem Grabhügel hält man Wache. 33 Süß sind ihm des Grabes Schollen; hinter ihm her zieht jedermann, und vor ihm her eine unzählbare Schar. 34 Was tröstet ihr mich denn so vergeblich? Eure Antworten sind nichts als Treulosigkeit!

Jobin vastaus: Ystävät kuulkoot kärsivällisesti, mitä hänellä on sanottavana; jumalattomat saavat usein elää onnessa ja kuolla rauhallisesti; väärä on se oppi, että ulkonainen onni ja menestys olisi katsottava hurskauden, kärsimys ja kova onni jumalattomuuden palkaksi.

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani

ja suokaa minulle se lohdutus!

3 *Sananl. 18:13Kärsikää minua, että saan puhua.

Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan?

Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte

ja panette kätenne suullenne.

6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun,

ja vavistus valtaa ruumiini:

7 *Ps. 73:3; Jer. 12:1; Hab. 1:13; Mal. 3:14Miksi jumalattomat saavat elää,

vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään,

heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9 Heidän kotinsa ovat rauhassa,

kauhuista kaukana;

ei satu heihin Jumalan vitsa.

10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan,

hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11 *Ps. 17:14Poikansa he laskevat ulos

niinkuin lammaslauman,

heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12 He virittävät laulujaan

vaskirummun ja kanteleen kaikuessa

ja iloitsevat huilun soidessa.

13 *Job 24:24He viettävät päivänsä onnessa,

mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

14 *Job 22:17Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle:

'Mene pois meidän luotamme,

sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15 *2. Moos. 5:2; Mal. 3:14Mikä on Kaikkivaltias,

että häntä palvelisimme?

Ja mitä hyötyä meillä on siitä,

että häntä rukoilemme?'

16 *Job 22:18Katso, heidän onnensa ei ole

heidän omassa kädessänsä.

Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu

ja heidät yllättää heidän turmionsa?

Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

18 *Ps. 1:4; Ps. 35:5; Jes. 29:5; Hoos. 13:3Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet,

niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

19 *2. Moos. 20:5Jumala muka säästää hänen lapsilleen

hänen onnettomuutensa.

Kostakoon hän hänelle itselleen,

niin että hän sen tuntee.

20 *Ps. 75:9; Jer. 25:15Nähköön hän perikatonsa omin silmin,

juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä,

jälkeensä jäävistä,

kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

22 *Jes. 40:13; Room. 11:34; 1. Kor. 2:16Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle,

hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

23 Toinen kuolee täydessä onnessansa,

kaikessa rauhassa ja levossa;

24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä,

ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

25 Toinen kuolee katkeralla mielellä,

saamatta onnea maistaa.

26 *Saarn. 9:2Yhdessä he panevat maata multaan,

ja madot peittävät heidät.

27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne

ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo,

missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta?

Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä,

vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja

hänen vaelluksestaan,

kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

32 Hänet saatetaan kalmistoon,

ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet.

Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä,

niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

34 *Job 16:2Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta?

Entä vastauksenne —

niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."