Hiob 5

1 Rufe doch! Ist einer, der dir antwortet? Und an welchen von den Heiligen willst du dich wenden? 2 Denn den Toren erwürgt der Zorn, und den Einfältigen tötet der Eifer. 3 Ich selbst habe einen Toren gesehen, der Wurzel schlug; sobald ich aber sein Gehöft verfluchte, 4 waren seine Söhne vom Glück verlassen und wurden unterdrückt im Tore, und niemand rettete sie; 5 seine Ernte fraß der Hungrige und nahm sie ihm aus den Dornen heraus, und sein Vermögen schnappten die Habgierigen weg. 6 Denn Unglück wächst nicht aus dem Staub hervor, und Unheil sproßt nicht aus der Erde; 7 sondern der Mensch ist zum Unglück geboren, wie die Funken aufwärts fliegen. 8 Aber doch würde ich Gott suchen und meine Rede an ihn richten, 9 der große, unerforschliche Dinge tut, Wunder ohne Zahl: 10 Er gießt Regen auf die Erde und sendet Wasser über die Fluren; 11 er erhöht die Niedrigen und die Leidtragenden erlangen das Heil; 12 er vereitelt die Anschläge der Listigen, daß ihre Hand nicht helfen kann; 13 er fängt die Weisen in ihrer Klugheit, und der Verschmitzten Rat überstürzt sich selbst; 14 bei Tage stoßen sie an wie im Dunkel und tappen zu Mittag wie in der Nacht. 15 Aber den Armen errettet er vom Schwert und aus ihrem Maul und den Bedürftigen aus der Hand des Starken, 16 daß der Geringe Hoffnung faßt und die Frechheit ihr Maul verschließt. 17 Siehe, wohl dem Menschen, den Gott straft! Darum verwirf die Züchtigung des Allmächtigen nicht! 18 Denn er verwundet und verbindet, er zerschlägt und seine Hand heilt. 19 In sechs Trübsalen wird er dich erretten, und in sieben wird dich kein Leid berühren: 20 In Hungersnot wird er dich vom Tode erlösen und im Kriege von dem Schwert; 21 vor der Geißel der Zunge wirst du geborgen sein und wirst Gewalttätigkeit nicht fürchten, wenn sie kommt; 22 der Verwüstung und Dürre wirst du lachen und vor den wilden Tieren nicht erschrecken; 23 denn mit den Steinen des Feldes stehst du im Bunde, und die Tiere des Feldes halten Frieden mit dir. 24 Du wirst erfahren, daß dein Zelt sicher ist, und untersuchst du deine Wohnung, so fehlt dir nichts. 25 Du wirst erfahren, daß dein Same zahlreich wird und deine Sprößlinge wie das Gras auf Erden. 26 Du wirst in gutem Alter begraben werden, wie man Garben einbringt zu ihrer Zeit. 27 Siehe, das haben wir erforscht, so ist es; vernimm es und merke es dir wohl!

Elifaan puheen jatkoa: Job kääntyköön nöyränä Jumalan puoleen, joka korottaa alhaisen.

1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi,

ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?

2 Mielettömän tappaa suuttumus,

tyhmän surmaa kiivaus.

3 *Ps. 37:35Minä näin mielettömän juurtuvan,

mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana,

heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen

— ottaa sen vaikka orjantappuroista —

ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta,

eikä vaiva verso maasta,

7 vaan ihminen syntyy vaivaan,

ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa

ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

9 *Job 9:10; Ps. 72:18; Ps. 86:10; Room. 11:33hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja,

ihmeitä ilman määrää,

10 joka antaa sateen maan päälle

ja lähettää vettä vainioille,

11 *1. Sam. 2:7; Ps. 113:7; Luuk. 1:52että hän korottaisi alhaiset

ja surevaiset kohoaisivat onneen.

12 *Neh. 4:15; Ps. 33:10; Jes. 8:10Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi,

niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

13 *1. Kor. 3:19hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa;

ovelain juonet raukeavat:

14 *5. Moos. 28:29; Jes. 59:9päivällä he joutuvat pimeään

ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.

15 Mutta köyhän hän pelastaa

heidän suunsa miekasta,

auttaa väkevän kädestä.

16 *Ps. 107:42Ja niin on vaivaisella toivo,

mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

17 *Sananl. 3:11; Hebr. 12:5; Jaak. 1:12; Ilm. 3:19Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee!

Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

18 *5. Moos. 32:39; 1. Sam. 2:6; Hoos. 6:1Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo;

lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

19 *Ps. 91:3Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa,

ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.

20 *Ps. 33:19; Ps. 37:19Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta

ja sodassa miekan terästä.

21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa,

etkä pelkää, kun hävitys tulee.

22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat,

etkä metsän petoja pelkää.

23 *Ps. 91:12; Hes. 34:25; Hoos. 2:18Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa,

ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu,

ja kun tarkastat asuinsijaasi,

et sieltä mitään kaipaa.

25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri

ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan,

niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

27 Katso, tämän olemme tutkineet,

ja niin se on;

kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."