Hiob 33

1 Doch höre nun, Hiob, meine Rede, und fasse alle meine Worte! 2 Siehe doch, ich öffne meinen Mund, es redet die Zunge an meinem Gaumen; 3 Meine Reden kommen aus aufrichtigem Herzen, und meine Lippen sprechen lautere Wahrheit aus. 4 Der Geist Gottes hat mich gemacht, und der Odem des Allmächtigen belebt mich. 5 Kannst du es, so widerlege mich; rüste dich, tritt vor mich hin! 6 Siehe, ich stehe zu Gott, gleich wie du; auch ich bin vom Lehm genommen. 7 Siehe, Furcht vor mir soll dich nicht schrecken, und ich will dir nicht lästig sein. 8 Nun hast du vor meinen Ohren gesagt, und ich habe deine eigenen Worte gehört: 9 «Rein bin ich, ohne Vergehen, unbefleckt und ohne Schuld! 10 Siehe, er erfindet Beschuldigungen gegen mich, er hält mich für seinen Feind; 11 er legt meine Füße in den Stock und lauert auf alle meine Schritte.» 12 Siehe, das sagst du nicht mit Recht, darauf muß ich dir antworten; denn Gott ist größer als der Mensch. 13 Warum haderst du denn mit ihm, da er doch keine seiner Taten zu verantworten hat? 14 Sondern Gott redet einmal und zum zweitenmal, aber man beachtet es nicht. 15 Im Traum, im Nachtgesicht, wenn tiefer Schlaf die Menschen befällt und sie in ihren Betten schlafen, 16 da öffnet er das Ohr der Menschen und besiegelt seine Warnung an sie, 17 damit der Mensch von seinem Tun abstehe und er den Mann vor Übermut beschütze, 18 daß er seine Seele von der Grube zurückhalte, und sein Leben, daß er nicht renne ins Geschoß. 19 Er züchtigt ihn mit Schmerzen auf seinem Lager, ein hartes Gericht geht über seinen Leib, 20 daß ihm das Brot zum Ekel wird, seiner Seele die Lieblingsspeise; 21 sein Fleisch schwindet dahin, man sieht es nicht mehr, und seine Gebeine, die man sonst nicht sah, werden bloß; 22 seine Seele naht sich der Grube und sein Leben den Todesmächten. 23 Wenn es dann für ihn einen Engel gibt, einen Mittler, einen aus Tausenden, der dem Menschen verkündigt seine Gerechtigkeit; 24 wenn er sich über ihn erbarmt und spricht: «Erlöse ihn, daß er nicht zur Grube hinabfahre; ich habe ein Lösegeld gefunden!» 25 Alsdann wird sein Fleisch wieder grünen von Jugendfrische, er wird wiederkehren zu den Tagen seiner Jugend; 26 er wird zu Gott bitten, der wird ihm gnädig sein, ihn sein Angesicht mit Jauchzen sehen lassen und dem Menschen seine Gerechtigkeit wiedergeben. 27 Er wird singen vor den Menschen und sagen: Ich hatte gesündigt und das Recht verkehrt; aber er hat mir nicht vergolten nach Verdienst; 28 er hat meine Seele erlöst, daß sie nicht in die Grube gefahren ist, so daß mein Leben das Licht wieder sieht! 29 Siehe, dies alles tut Gott zwei oder dreimal mit dem Menschen, 30 daß er seine Seele vom Verderben herumhole und ihn erleuchte mit dem Lichte der Lebendigen. 31 Merke auf, Hiob, höre mir zu, schweige, und ich will reden! 32 Hast du aber Worte, so antworte mir, sage her, denn ich wünsche deine Rechtfertigung; 33 wo aber nicht, so höre mir zu, schweige, und ich will dich Weisheit lehren!

Elihun ensimmäisen puheen jatkoa: Job on väärässä väittäessään Jumalan kohtelevan häntä, viatonta ihmistä, vihollisenaan; Jumala tarkoittaa ihmisen parasta, tahtoo kasvattaa häntä ja pelastaa hänet.

1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani,

ja ota korviisi kaikki minun sanani.

2 Katso, minä olen avannut suuni,

kieleni puhuu suulakeni alla.

3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani;

mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

4 Jumalan henki on minut luonut,

ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.

5 Vastaa minulle, jos taidat;

varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.

6 *1. Moos. 2:7; Job 10:9; Saarn. 12:7Katso, Jumalan edessä

minä olen samanlainen kuin sinä:

hyppysellinen savea olen minäkin.

7 Katso, ei käy minusta kauhu,

joka sinut peljästyttää,

eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen,

minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:

9 *Job 9:21; Job 16:17; Job 23:10; Job 27:5'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa;

olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

10 *Job 13:24; Job 16:9; Job 19:11Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan,

hän pitää minua vihollisenansa;

11 *Job 13:27hän panee minun jalkani jalkapuuhun,

vartioitsee kaikkia minun polkujani.'

12 Katso, sinä et ole oikeassa —

niin minä vastaan sinulle —

sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

13 *Jes. 40:13Miksi olet riidellyt häntä vastaan,

jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?

14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella;

sitä vain ei huomata.

15 Unessa, öisessä näyssä,

kun raskas uni valtaa ihmiset

ja he nukkuvat vuoteillansa,

16 *Job 36:10silloin hän avaa ihmisten korvat

ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta

ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta

ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.

19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa,

kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,

20 ja hänen henkensä inhoaa leipää

ja hänen sielunsa herkkuruokaa.

21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin,

ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa

ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

23 *Hebr. 1:14Jos silloin on hänen puolellansa enkeli,

välittäjä, yksi tuhansista,

todistamassa ihmisen puolesta

hänen vilpittömyyttään,

24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo:

'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan;

minä olen saanut lunastusmaksun'.

25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu

nuoruuden voimaa,

hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.

26 *Ps. 50:15; Jes. 58:9Hän rukoilee Jumalaa,

ja Jumala mielistyy häneen

ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan;

niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo:

'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean,

mutta ei sitä kostettu minulle;

28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan,

ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.

29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala

kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,

30 *Ps. 56:14; Ps. 103:4palauttaakseen hänen sielunsa haudasta

ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.

31 Tarkkaa, Job, kuule minua;

vaikene ja anna minun puhua.

32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa,

niin vastaa minulle;

puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

33 Ellei, niin kuule minua;

vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."