Jeremias 12

1 Sois sumamente justo, Senhor, para que eu entre em disputa convosco. Entretanto, em espírito de justiça, desejaria falar-vos. Por que alcançam bom êxito os maus em tudo quanto empreendem? E por que razão vivem felizes os pérfidos?

2 Vós os plantastes, e eles criam raízes, crescem e frutificam. Permaneceis em seus lábios; longe, porém, dos corações.

3 Mas vós, Senhor, me conheceis e me vedes, e sondais os sentimentos do meu coração a vosso respeito. Arreba­tai-os, quais carneiros para a matança, e consagrai-os em vista ao massacre.

4 Até quando permanecerá a terra em luto, e há de secar a erva dos campos? Por causa da maldade dos homens que nela habitam, animais e pássaros perecem, por haverem dito: "Não verá o Senhor o nosso fim".

5 "Se te afadigas em correr com os que andam a pé, como poderás lutar com os que vão a cavalo? Se não te sentes em segurança senão em terra tranquila, que farás na selva do Jordão?

6 Teus próprios irmãos e tua família são traidores, mesmo quando em altas vozes te chamam. Não creias neles, mesmo que te dirijam palavras amigas".

7 Deixei minha família, abandonei minha herança, e releguei a mãos inimigas o que de mais caro possuía o meu coração.

8 Meu povo foi para mim qual leão na floresta, a rugir contra mim: eis por que o tenho em aversão.

9 Será minha herança qual abutre matizado cercado de aves de rapina? Vamos! Reuni todos os animais selvagens, e conduzi-os à carniça!

10 Pastores, em grande número, destruíram minha vinha, e pisaram minhas terras, transformando em horrível deserto minha encantadora propriedade.

11 Tornaram-na uma solidão e apresentaram-na a meus olhos enlutada e devastada. Desolada ficou toda a terra, pois que ninguém mais a toma a peito.

12 De todos os cantos do deserto surgem os devastadores. A espada do Senhor dizima a terra inteira, e para ninguém haverá salvação.

13 Semearam trigo, e só colheram espinhos, fatigando-se inutilmente. Foi-lhes decepcionante a colheita, por causa da grande cólera do Senhor.

14 Eis o que diz o Senhor contra todos os meus maus vizinhos que usurpam a herança que eu dera a meu povo de Israel: "Vou arrancá-los de suas terras, e do meio deles apartar a tribo de Judá.

15 Quando os houver, porém, arrancado, eu me apiedarei deles novamente e os reconduzirei cada um à sua herança, cada um à sua terra.

16 Se aprenderem a seguir os caminhos prescritos ao meu povo, e a jurar em meu nome: "Pela vida de Deus!", tal como ensinaram meu povo a jurar por Baal, então terão direito de cidadania no meio do meu povo.

17 Se, porém, não me escutarem, desarraigarei essa gente e a exterminarei" – oráculo do Senhor.

Herran tiet ovat ihmeelliset. Herra hylkää perintöosansa, Israelin. Israelin naapurikansat.

1 *Job 21:7; Ps. 73:3; Hab. 1:13; Mal. 3:15Sinä, Herra, olet vanhurskas;

voisinko minä riidellä sinua vastaan?

Kuitenkin minä kysyn sinulta, mikä oikeus on.

Miksi jumalattomain tie menestyy?

Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa?

2 *Jes. 29:13Sinä heidät istutat, he myös juurtuvat;

he kasvavat, kantavat myös hedelmää.

Heidän suussansa sinä olet lähellä,

mutta kaukana heidän sisimmästään.

3 *Ps. 139:1Mutta sinä, Herra, tunnet minut;

sinä näet minut ja tutkit minun sydämeni,

millainen se on sinun edessäsi.

Tempaa heidät pois niinkuin lampaat teuraiksi

ja vihi heidät tapon päivää varten.

4 *Jes. 24:6; Jer. 4:25; Jer. 9:10Kuinka kauan täytyy maan surra

ja kaiken kedon ruohon kuivettua?

Eläimet ja linnut hukkuvat

siinä asuvaisten pahuuden tähden;

sillä nämä sanovat: "Ei tule hän näkemään

meidän loppuamme".

5 "Jos sinä jalkamiesten kanssa juokset

ja ne sinut väsyttävät,

kuinka sinä kävisit kilpaan hevosten kanssa?

Ja jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa,

kuinka käy sinun Jordanin rantatiheikössä?

6 *Jer. 9:4Sillä omat veljesikin ja isäsi huone

ovat petolliset sinua kohtaan,

hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana.

Älä usko heitä,

vaikka he sinua ystävällisesti puhuttelevat.

7 Minä olen jättänyt huoneeni,

hyljännyt perintöosani;

olen antanut sieluni rakkaimman

hänen vihollistensa käsiin.

8 Hän, minun perintöosani,

oli minulle kuin leijona metsässä,

hän kiljui minua vastaan,

sentähden minä vihastuin häneen.

9 *Jes. 56:9Onko minun perintöosani kirjava petolintu,

jonka ympärillä on petolintuja?

Menkää, kootkaa kaikki metsän eläimet,

tuokaa ne ruualle.

10 Monet paimenet ovat turmelleet

minun viinitarhani,

tallanneet minun peltopalstani,

tehneet ihanan peltopalstani autioksi erämaaksi.

11 Se on tehty autioksi,

se suree minun edessäni autiona.

Koko maa on hävitetty,

sillä ei ollut ketään, joka olisi pannut sitä sydämelleen.

12 Kaikkien erämaan kalliokukkulain ylitse

tulivat hävittäjät,

sillä Herran miekka syö

maan toisesta äärestä hamaan toiseen;

ei pelastu mikään, mikä lihaa on.

13 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:38; Miika 6:15; Hagg. 1:6He ovat kylväneet nisuja

ja niittäneet ohdakkeita;

ovat nähneet vaivaa näännyksiin asti,

saamatta hyötyä.

Niinpä saakaa häpeä sadostanne

Herran vihan hehkun tähden."

14 Näin sanoo Herra kaikista minun pahoista naapureistani, jotka koskevat siihen perintöosaan, minkä minä olen antanut kansalleni Israelille: "Katso, minä tempaan heidät pois heidän maastansa, ja Juudan heimon minä tempaan pois heidän keskeltänsä. 15 Mutta senjälkeen kuin minä olen temmannut heidät pois, minä jälleen armahdan heitä ja palautan heidät, itsekunkin perintöosaansa ja itsekunkin maahansa. 16 *5. Moos. 6:13; 5. Moos. 10:20; Jer. 4:2; Ef. 2:19Ja jos he oppivat minun kansani tiet, niin että vannovat minun nimeeni: 'Niin totta kuin Herra elää', niinkuin he opettivat minun kansaani vannomaan Baalin kautta, niin heidät rakennetaan minun kansani keskeen. 17 Mutta jos he eivät kuule, niin minä tempaan pois ja hukutan sen kansan, sanoo Herra."