Jeremias 13

1 Disse-me o Senhor: "Vai e compra um cinto de linho e coloca-o sobre os rins, sem, contudo, mergulhá-lo na água".

2 Comprei-o, conforme ordenara o Senhor, e com ele me cingi.

3 Pela segunda vez, assim me falou o Senhor:

4 "Toma o cinto que compraste e que trazes contigo e encaminha-te para as margens do Eufrates. Lá ocultarás esse cinto na cavidade de um rochedo".

5 Fui assim escondê-lo, junto do Eufrates, como me havia dito o Senhor.

6 Tempos depois, voltou o Senhor a dizer-me: "Põe-te a caminho em demanda das margens do Eufrates, a fim de buscar o cinto que, conforme minhas ordens, lá escon­deste".

7 Dirigi-me, então, ao rio e, tendo cavado, retirei o cinto do local onde o escondera. O cinto, porém, apodrecera, e para nada mais servia.

8 Então, nestes termos, foi-me dirigida a palavra do Senhor:

9 "Eis o que diz o Senhor: assim também destruirei a soberba de Judá, e o orgulho imenso de Jerusalém.

10 Esse povo perverso que recusa executar-me as ordens, que segue os pendores do coração empedernido, que corre aos deuses estranhos para render-lhes homenagens e prostrar-se ante eles, se tornará semelhante a esse cinto sem mais serventia alguma.

11 À semelhança de um cinto que se prende aos rins de um homem, assim uni a mim toda a casa de Israel e toda a casa de Judá – oráculo do Senhor –, a fim de que constituíssem meu povo, minha honra, glória e ufania. Elas, porém, não obedeceram".

12 "Vai, portanto, e assim lhes fala: Eis o que diz o Senhor, Deus de Israel: uma vasilha é destinada a ser enchida de vinho. Responderão eles: bem sabíamos que toda vasilha é para ser enchida de vinho!

13 Mas tu lhes dirás: Eis o que diz o Senhor: Vou encher de embriaguez todos os habitantes desta terra: os reis que ocupam o trono de Davi, os sacerdotes, os profetas e a população inteira de Jerusalém;

14 e vou quebrá-los, uns contra os outros, pais e filhos – oráculo do Senhor –, sem que compaixão, piedade ou perdão me impeçam de destruí-los."

15 Escutai, prestai ouvidos e não vos enchais de orgulho, pois quem fala é o Senhor.

16 Rendei glória ao Senhor, vosso Deus, antes que surjam as trevas, e antes que se choquem vossos pés nos montes invadidos pelas sombras. A luz que esperais será transformada em escuridão, pois que ele a converterá em noite profunda.

17 Se não prestardes ouvidos, a minha alma derramará lágrimas em segredo por vosso orgulho, e meus olhos se fundirão em pranto, por causa da deportação do rebanho do Senhor.

18 Dize ao rei e à rainha: sentai-vos no chão, porque caiu de vossa cabeça o diadema que a ornava.

19 As cidades do sul estão fechadas, e não há quem as abra. Judá foi arrebatada; completou-se a deportação.

20 Ergue os olhos; vê os que chegam do norte. Onde está o rebanho que te fora confiado, onde os carneiros que constituíam tua glória?

21 Que dirás, quando Deus te der por senhores aqueles que exercitaste contra ti? E acaso não se apossarão de ti dores quais as da mulher que está de parto?

22 Se vieres a dizer em teu coração: "Por que me acontecem tais coisas?". É por causa da enormidade de tua falta que foram levantadas as tuas vestes e puseram brutalmente teu calcanhar a nu.

23 Pode um etíope mudar a própria pele? Ou um leopardo apagar as malhas de que se reveste? E vós, como podereis praticar o bem, se estais impregnados de maldade?

24 Eu os dispersarei como palha que o vento do deserto arrebata.

25 Tal é teu destino, a partilha que receberás de mim – oráculo do Senhor –, porque te esqueceste de mim, confiando no que é apenas mentira.

26 Até a cabeça erguerei tuas vestes, a fim de expor aos olhares tua nudez!

27 Teus adultérios e desregramentos, e tua luxúria infame nas colinas e nos campos, todas essas abominações, eu as vi. Desgraçadas de ti, Jerusalém! Por quanto tempo, ainda, permanecerás impura?

Profeetan vyö. Viinileili Juudan tuhon vertauskuvana. Uskottoman kansan rangaistus.

1 Näin sanoi Herra minulle: "Mene ja osta itsellesi liinainen vyö ja pane se kupeillesi, mutta älä anna sen tulla veteen". 2 Ja minä ostin vyön Herran sanan mukaan ja panin sen kupeilleni. 3 Sitten Herran sana tuli minulle toisen kerran, tämä sana: 4 "Ota vyö, jonka sinä ostit ja joka on kupeillasi, ja nouse, mene Eufratille ja kätke se siellä kallion koloon". 5 Ja minä menin ja kätkin sen Eufratiin, niinkuin Herra oli käskenyt minun tehdä. 6 Ja pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: "Nouse, mene Eufratille ja ota se vyö, jonka minä käskin sinun kätkeä sinne". 7 Niin minä menin Eufratille, kaivoin ja otin vyön siitä paikasta, johon olin sen kätkenyt; ja katso, vyö oli turmeltunut eikä kelvannut mihinkään.

8 Minulle tuli tämä Herran sana: 9 "Näin sanoo Herra: Samalla tavoin minä tuotan turmion Juudan ja Jerusalemin suurelle ylpeydelle. 10 Tämä paha kansa, joka ei tahdo kuulla minun sanojani, joka vaeltaa sydämensä paatumuksessa, seuraa muita jumalia, palvelee ja kumartaa niitä, tulee tämän vyön kaltaiseksi, joka ei mihinkään kelpaa. 11 *5. Moos. 26:19Sillä niinkuin vyö liittyy miehen kupeisiin, niin minä liitin koko Israelin heimon ja koko Juudan heimon itseeni, sanoo Herra, että se olisi minun kansani, minulle kunniaksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi; mutta he eivät totelleet.

12 Sentähden sano heille tämä sana: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen leili täytetään viinillä. Ja jos he sanovat sinulle: 'Emmekö me tietäisi, että jokainen leili täytetään viinillä?' 13 *Jer. 25:15; Hes. 23:33niin sano heille: Näin sanoo Herra: Katso, minä täytän kaikki tämän maan asukkaat, kuninkaat, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, papit ja profeetat ja kaikki Jerusalemin asukkaat päihtymyksellä. 14 *Jer. 6:21Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."

15 Kuulkaa, ottakaa korviinne,

älkää ylpeilkö, sillä Herra on puhunut.

16 *Ps. 44:20; Jes. 8:22; Jes. 59:9Antakaa Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia,

ennenkuin tulee pimeä

ja jalkanne loukkaantuvat vuoriin hämärissä.

Silloin te odotatte valoa,

mutta hän muuttaa sen pilkkopimeäksi,

tekee sen synkeydeksi.

17 *Jer. 9:1; Jer. 14:17; Valit. 1:2,16; Valit. 2:18Mutta ellette kuule tätä,

niin minun sieluni salassa itkee sellaista ylpeyttä,

itkee katkerasti,

ja minun silmäni vuotavat kyyneleitä,

kun Herran lauma viedään vankeuteen.

18 *Jer. 36:30; Valit. 5:16; Hes. 21:26"Sano kuninkaalle ja kuninkaan äidille:

Istukaa alhaiselle sijalle,

sillä pudonnut on päästänne teidän kunniankruununne.

19 Etelämaan kaupungit ovat suljetut,

eikä ole avaajaa;

koko Juuda on viety pakkosiirtolaisuuteen,

pakkosiirtolaisuuteen kaikki kansa.

20 Nostakaa silmänne ja katsokaa,

kuinka ne tulevat pohjoisesta.

Missä on lauma, joka oli sinun haltuusi annettu,

nuo sinun lampaasi, sinun kunniasi?

21 *Jer. 6:24Mitä sanot, kun hän panee sinulle päämiehiksi ne,

jotka olit ystäviksesi totutellut?

Eivätkö tuskat kourista sinua

niinkuin synnyttävää vaimoa?

22 *Jes. 47:2; Jer. 5:19; Jer. 16:10; Nah. 3:5Ja jos sanot sydämessäsi:

'Minkätähden on minulle näin käynyt?'

— suuren syntisi tähden

sinun liepeesi kohotettiin,

tehtiin väkivaltaa sinun kantapäillesi.

23 Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa

ja pantteri pilkkunsa?

Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää,

te pahantekoon tottuneet.

24 *Job 21:18; Ps. 1:4Ja minä hajotan heidät kuin oljenkorret,

jotka lentävät erämaan tuulessa.

25 Tämä on sinun arpasi,

sinun mitattu osasi minulta, sanoo Herra,

koska olet unhottanut minut

ja luottanut valheeseen.

26 Niinpä minäkin nostan sinulta liepeet kasvojen yli,

ja sinun häpeäsi näkyy.

27 *Jer. 5:8; Hes. 22:9Sinun aviorikoksesi, hirnumisesi,

riettaan haureutesi,

sinun iljetyksesi kedon kukkuloilla

minä olen nähnyt.

Voi sinua, Jerusalem!

Et sinä puhdistu, et vielä pitkään aikaan."